27.9.2015

Mukava lauantai

Kirjoitankin heti viime kuulumisten perään vielä tämän viikonlopun kuulumiset, sillä sitten alkaa taas kiireinen viikko.

Eilen oli oikein mukava päivä, lupasinkin Kevinille heti aamusta, että päivästä tulee tosi kiva.
Aamu alkoi ehkä vähän hitaasti, mutta se ei ketään haitannut.
Sitten lähdettiin minun äitiä vastaan, kun hän oli tulossa kylään.
Voi pientä malttamatonta, kuinka hän höpötti, että halaa sitten mummia ja huuteli vaan pitkin katuja oikein kuuluvaan ääneen ´´mummmiiiiii!!``
Lopulta, kun nähtiin mummi, niin sinnehän pieni mies juoksi halimaan ja silmät kostui niin, että näytti, kuin hän alkaisi itkeä. Ihana ♥

Mummilla oli taas ´´tuliaisia``: kahdet sormikkaat, jotka itseasiassa ovat Kevinin ensimmäiset, kalapeli ja heijastin. Minäkin sain kauan kaipaamani ratkojan sekä hienon tuikkukipon.

Tein suolaista piirakkaa ja banaani -rahkalettuja ja tietenkin unohdin kuvata ne, ennenkuin oltiin jo syöty.
Piirakka on tosi helppo ja nopea: kinkkukuutioita tai suikaleita, juustoraastetta, 3-4 kananmunaa, 1rkl soijajauhoa, 1 punainen paprika, loraus kermaa ja maun mukaan suolaa. Kaikki vaan sekaisin ja vuokaan. Tosin näiden oikea nimi oli möttöset ja idea oli, että nämä tehdään muffinivuokiin, mutta halusin päästä helpommalla ja onnistui näinkin hyvin.

Kun äiskä lähti, tuli Kevinille tietenkin itku ja koko ilta kyseltiin mummin perään ja poika olisi kovin halunnut mummin mukaan. Piti keksiä muuta ajateltavaa, joten kun me oltiin syöty, lähdettiin vielä ulos ja sain pitkästä aikaa napsittua kuviakin!
Illalla vielä syötiin iltapalaksi munakasta ja käytiin saunomassa. Kyllä pojallakin sitten uni maittoi!











Tänään olisi kauppaan pyöräilyä, siivoilua ja hölläilyä ennen uutta arkiviikkoa. Ja mulla varmaan menee ilta panikoidessa huomista viisurin leikkausta...


Niin, saatiin tosiaan se auto heti perjantaina takaisin korjauksesta.
Siitä siis vaihdettiin laakeri ja samassa piti vaihtaa joku napa ja ABS jarrupää. Laakeri kuulemma oli ihan loppu, ja siltä se kyllä vaikutti ajaessakin!
Lisäksi autoa huollettiin: vaihdettiin öljyt, nesteet ja suodattimet.
Hinta ei tosiaankaan ollut paha siihen nähden mitä kaikkea tehtiin, lisäksi palvelu oli loistavaa: sieltä pomo soitti kaksi kertaa ja kertoi kuinka siellä edetään ja varmisti mitä tehdään.
Kun Rasmus meni hakemaan autoa, hänelle näytettiin läjä kuvia korjauksen edistymisestä ja nostettiin auto ja näytettiin jotain käsijarruuun liittyvää juttua sieltä. Lisäksi he laittoin itselleen ylös mitä seuraavassa huollossa voisi vaihtaa ja kertoi siihenkin jo hinnan.
Kaiken huipuksi auto saatiin PESTYNÄ ja sisältä täysin IMUROITUNA!

Syksyistä sunnuntaita kaikille!

24.9.2015

opparia, auto ongelmia ja jälleen lampaita

Ai kamala, huomasin että viime kirjoituksesta on aikaa jo liian monta päivää, rehellisesti melkein viikko ja kuulumisista sitten sitäkin kauemmin aikaa. Nyt siis luvassa erilaisia kuulumisia erittäin sekalaisesti.
Olen pahoillani siitä, etten ole kirjoitellut, mutta ei vain ole ollut aikaa miettiä tai kirjoittaa mitään, ainakaan valmiiksi asti. Jos olen jotain blogin eteen tehnyt niin ainakin yrittänyt saada välikausivaate -postausta etenemään, koska se jäi jo viime keväänä tekemättä, joten nyt se on pakko saada valmiiksi ennen talvea!
Itseasiassa, mulla puuttuu siitä enään parit kuvat.


Olen mä sentään jotain muuta saanut valmiiksi, nimittäin mun opinnöytetyön materiaalin!
Ai luoja miten helpottunut olo oli, kun sain sivut kansiin.
En ole taiteellinen ihminen, joten toki tekemäni kirja voisi olla hienompikin, mutta ei vaan jaksa joka ikisen kuvan alle linkitellä lähteitä, joten mennään mielummin minun ´´loistavilla`` piirrustustaidoilla!
Minun materiaalini on tosiaan pöllö opettaa -kirja. Tai ´´kirja``. Ja opinnäytetyön aihe on alle 3-vuotiaan kielellinen kehitys, joten tuo kirjakin siihen sitten liittyy.
Enään se pitää testata seuraavassa työssäoppipaikassa ja sitten tehdä havainnot kirjalliseen osioon, miten se toimi.
Kyllä on ainakin panostettu, piti nimittäin ostaa ihan tätä varten laminointikone, että sain sivut siistiksi ja kestäviksi!

Teorian kirjoittelukin on hyvin alullaan, oikeastaan siinä on kaikki muu tehtynä paitsi itse pääaiheen sisältö puuttuu. Mutta mitä olen nettiä ja kirjoja jo vilkuillut niin pitäisi aika hyvin löytyä asiat paikoilleen, kun rupeaa kunnolla tekemään.


Kerroin muistaakseni viime kuulumisissa siitä auton peilistä, joka tipahti johdon varaan.
No, se on korjattu, MUTTA. Korjaaja löysi uuden vian. Tai oikeastaan me sitä jo epäiltiin auton pitämien äänien vuoksi. Seuraavaksi vaihtoon lähtee laakeri. Ei siinä noin muuten mitään, mutta siitä ei selvitäkkään ihan niin ´´edullisesti`` kuin peilin vaihdosta, vielä kun vaihtoon menevässä laakerissa sattuu olemaan joku ABS jarrupää ja joku napakin pitää vaihtaa samassa. Ymmärsin, että se koko setti joudutaan vaihtamaan ja on siksi niin kallista..
Asialla ei pitänyt puolitoistaviikkoa sitten olla kiire, mutta äänet kovenee kokoaika ja mua kyllä ahdistaa ajaa epävarmalla autolla, joten se on saatava kuntoon mahdollisimman nopeasti.
Soitinkin sitten yhteen toiseen korjaamoon (luotan tällaisessa isommassa korjauksessa enemmän kunnon korjaamoon, kun johonkin yhden miehen pikku puljuun) ja saan huomenna aamulla viedä auton ja se on valmis huomenna illalla tai viimeistään lauantaina. Todella toivon, että tämä aika arvio pitää ja että auto tulee sillä kuntoon, että voin taas maanantaina jatkaa ajelua rauhallisin mielin!


Käytiin viime viikonloppuna katsomassa taas lampaita. Ei mennyt sekään reissu niin hyvin.
Piti lähteä pyörillä, koska kävellen Kevinin tahtiin ei olisi ehditty enään silloin iltasella.
No, ensin Rase joutuu pumppailemaan renkaat molempien pyöristä.
Päästään lähtemään. Minun pyörän takarengas töyssyttää niin paljon, ettei sillä voi ajaa.
Huomataan, että se on puhki. Eikä ole paikkausvälineitä.
Kevinille tietty tuli hirveä surku, kun mentiin takaisin pyörävajaan ja hän tajusi, ettei lähdetäkkään katsomaan lampaita.




Yritin selittää, että ei voi minkään, kun pyörän rengas on rikki. Pieni ehdottaa kyyneleet silmissään, että korjataan se. Yritän taas selittää, että kun ei sitä nyt saa korjattua.
Hän ei suostu nousemaan pyörän kyydistä.
Sitten hän keksii, että mennään autolla.
Tajuan, ettei pojalle ollutkaan pahin asia se, ettei pääse pyörän kyytiin, vaan se, ettei pääsisi katsomaan niitä lampaita ollenkaan.

No, sitten mentiin autolla ja Kevin lähti oikein reippaasti ja iloisesti.
Lampaat oli kerääntynyt onneksi juuri siihen kohtaan missä aidassa ei mene sähköä, joten päästiin rapsuttelemaan ja syöttämään niitä.







Viikonloppuna äiskä tulee meille pitkästä aikaa, eikä maltettaisiin yhtään odottaa. Kevinilläkin on jo kova ikävä, varsinkin, kun sai puhua mummin kanssa puhelimessa eikä millään ymmärtänyt, että vielä muutama päivä pitäisi odottaa että näkee mummin.
Onneksi on jotain kivaa odotettavaa tässä ensin, voin sitten vasta sunnuntaina aloittaa panikoinnin. Mulla on nimittäin maanataina sitten se viisaudenhampaan leikkaus. Molemmat ylhäältä on jo revitty, mutta alla kasvavat leikataan ennenkuin ehtivät puhjeta, koska jo röntgenistä näki, ettei ne mahdu tulemaan.
Olen ´´onneksi`` ollut tosi kiireinen, niin tuo leikkaus on ollut mielessä vain ajatuksella, siihen on vielä aikaa. No ei ole enään. Tajusin sen itseasiassa eilen. Ei minua se itse toimenpide hirvitä, koska saan esilääkityksen ja hyvät puudutteet, mutta se toipuminen on se mitä jännitän ihan hirvittävästi!
Sitten heti tiistaina pitäisi kuitenkin kyetä taas kouluun sekä illasta vielä vanhempain iltaan. Eikä sillä ole kuin kaksi viikko aikaa parantua syömä kuntoiseksi, kun sitten leikataan toinen puoli.
Huhhei. Täytyy vain ajatella, että sittenpä on ohi viisureista murehtiminen!

Mitähän muuta.. Olen taas vaihtanut verhot ja laitellut uusia koristeita, tässäpä lempparini:

säilytysratkaisu mun vitamiinille + muille luontaistuotteille, että muistan ottaa ne joka päivä







Tähän hätään ei olekkaan muita kuulumisia.
Yritän saada revittyä enemmän aikaa ja jaksamistä panostaa tämänkin kirjoittamiseen!

18.9.2015

Maitokiisseli & mansikkakiisseli

Tein ensimmäistä kertaa ikinä kiisseliä ja yllätyin siitä, kuinka helppoa ja nopeaa se onkaan!
Otin ohjeet perunajauhopaketista (mansikkakiisseliin) ja valion sivuilta (maitokiisseliin) ja nyt jaan ne täälläkin.

Maitokiisseli:
Tarvitaan:
• 5dl täysmaitoa (muillakin maidoilla onnistuu - itse käytin rasvatonta)
• 3 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
• 2 rkl sokeria
• 3/4 tl vaniljasokeria

Teko:
• Mittaa kattilaan maito, maissitärkkelysjauhot sekä sokeri
• kuumenna sekoittaen, anna kiehua hiljalleen n.2min. kokoajan hyvin sekoittaen (palaa herkästi pohjaan)
• nosta kattila pois levyltä ja lisää vanilja sokeri - sekoita
• siirrä kattila kylmään vesihauteeseen ja sekoita välillä (sekoittamisella estät kiisselin kuorettumisen)
• Kun kiisseli on jäähtynyt, nosta tarjoiluastioihin


Mansikkakiisseli:
Tarvitaan:
• 5dl mansikoita (tai muita marjoja)
• 8dl vettä
• 1½ dl sokeria
• 4 rkl perunajauhoja
• 1dl vettä

Teko:
• Mittaa  kattilaan marjat, vesi ja sokeri
• kuumenna kiehuvaksi (jos käytät marjoina herukoita tai puolukoita, keitä marjoja muutama minuutti)
• Nosta kattila levyltä
• sekoita erillisessä astiassa perunajauhot kylmään veteen (1dl)
• kaada perunajauhovesi seos ohuena nauhana kattilaan, kokoajan sekoittaen
• Siirrä kattila takaisin levylle. Älä keitä, anna kiisselin pulpahtaa
• jäähdytä ja tarjoile



VINKKI!
Minä laitoin kulhoon ensin maitokiisselin ja päälle mansikkakiisseliä, Kevinin sanoja lainaten ´´tosi tosi hyvää!``

15.9.2015

Puheterapia 9. käynti

Eilen oli taas pute, mutta en viitsinyt kahta postausta julkaista samana päivänä.

Eilisellä käynnillä oli ensin ikeasta ostettuja pehmoruokia (kaksi leipää ja päälle paistettu kananmuna, juusto, kinkkua, salaatti, paprikaa ja pekonia - eivät kyllä olleet kovin näköisiään, että en ihmettele, jos lapset ei niitä hoksaa)
Siitä ensin Kevinin olisi pitänyt nimetä ne tuotteet, mutta se ei tosiaan ihan sujunut, kun minäkin katsoin niitä silmät pyöreenä. Sitten terapeutti pyysi tekemään leivät, jossa oli päällä kahta eri tuotetta ja sitten minun piti myös pyytää. Sitten Kevinin piti itse kertoa mitä hän haluaa leivälle.

Sitten oli taas vihkosta prepositio kuvia, joista olisi pitänyt näyttää esim. ´´mikä koira istuu laatikon päällä`` ja kuvassa on monta laatikkoa sekä monta koiraa. Niitä tehtäviä Kevin ei jaksanut yhtään.

Sitten pelattiin taas lottoa. Sitä Kevin jaksoi yllättävän pitkään, kunnes taas meni hermo ja alkoi palaset lentelemään.

Sitten oltiin lattialla patjan päällä ja leikittiin ötökkä leikkiä, jonka sain myös lainaan kotiin.
Tarkoituksena on, että aikuinen piilottaa ötökän ja lapsi kuvien avulla selvittää mihin ötökkä on piilotettu. Sitten toisin päin, lapsi saa piilottaa ja aikuinen kuvien avulla kyselee missä ötökkä on.

Lopuksi hän sai leikkiä leegoilla ja niissäkin terapeutti pyysi laittamaan eläimiä ´´katto luukun alle`` ´´katolle`` ´´talon eteen`` ja ne meni ihan oikein.

Vähän tuntui, että tällä kerralla oli jotenkin tosi vähän juttuja, mutta normaali aika siellä meni eli se n.45min.

Seuraavaan käyntiin tuleekin taas pakosti vähän väliä, kun meidän aikataulut ei mennyt yhtään yksiin, joten seuraava aika on sitten 7.10

14.9.2015

stressiä, lampaita ja ikeaa

Mun oli tosiaan tarkoitus kuvata pieni videopätkä kuulumisista perjantaina, mutta viiden yrityksen jälkeen luovutin. Kevin siis sai ihan hirvittävät hepulit (tai vaihtoehtoisesti alkoi ensin tekemään tuhmuuksia ja kun kielsin niin sitten alkoi hepulointi) joka ikinen kerta, kun olin päässyt kuvauksessa n.puoleen väliin. Joten, se siitä sitten..

Eipä tässä mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa juuri olekaan, kokoaika on kaikkia asioita hoidettavana ja tuntuu, että aina kun saa jotain hoidettua, niin uutta hommaa tulee tilalle..
Hirveä stressikin siitä, kun ei aika riitä kaikkeen eikä pysy enää ajatus kiinni siinä mitä kaikkea pitää muistaa tehdä.
Olen myös huomannut, että silloin, kun pääsee jostain murheesta yli niin hetken päästä alkaa asiat taas mennä suoraan sanoen perseelleen, ja sitten ei riitä, että on yksi tai edes pari murhetta, vaan niitä tulee oikein kaatamalla.. Ja nyt on juuri se tilanne, että kaiken muun stressin ja kiireen keskellä on myös monta murhetta, joten ei oikein edes osaa, jaksa eikä ehdi tätä blogiakaan kirjoittaa niin ahkerasti.
Yritän parhaani mukaan väritellä itselle mielenrauhaa (koulussa tunneilla, kun ei ole muutakaan tekemistä - kuin istua ja kuunnella) ja magnusti vihkoon puran ajatuksia ja asioita, joita en tänne viitsi kirjoittaa.
 
Tähän onkin hyvä jatkaa kertomalla, mitä meidän autolle kävi.
Ma-ti välisenä yönä, joku oli ilmeisesti kolhassut meidän auton peiliin, sillä se oli ollut vielä maanantaina ihan kunnossa, mutta eipä ollut enään tiistai aamuna.
En aamuisin tarkistele mitään sen kummemmin, vaan lähden vaan äkkiä ajelemaan kouluun. No heti matkalla silmääni pisti, että joku peilissä on oudosti, vähän kuin ´´repsottaisi``. No jatkan matkaa ja pääsen motarille. Peili värisee, ajattelen vielä, että kait se on värissyt ennenkin lujassa vauhdissa.
Hetken päästä alan ihmetellä, kun en nää takana ajavia autoja peilistä niin, niinkuin ennen.
Sitten tajuan, että peili kallistuu koko aika enemmän ja enemmän. Ja sitten sen tajusinkin, että se on rikki ja varmaan tippuu kohta. Toivoin vain, että ehdin motarilta pois ennenkuin se tipahtaa lopullisesti, ettei se aiheuta muille autoilijoille haittaa tiellä. Pääsin kääntymään pois ja laskin äkkiä ikkunan ajatuksena rempaista ikkuna talteen. Eipä tullut mieleen, että koska se on sähkösäätöinen, siellä todennäköisesti menee johtoja... No, se siitä samaan aikaan rotkahtikin kun olin ottamassa siitä kiinni ja siihen se sitten jäi roikkumaan johdon varaan.

Ai luoja mua ärsytti sekä hävetti. Hävetti, koska kaikki koulussa katseli sitä ihan ihmeissään ja varmaan luuli, että minä olen itse ajanut sen johonkin... Kellään ei tietenkään ollut edes mitään millä sen olisi saanut väliaikaisesti kiinnitettyä.
Mentiin sitten samana päivänä yhdelle korjaajalle, joka sen nykäisi jesarilla kiinni ja huomenna mennään korjuuttamaan. Ongelma nyt vaan on se, että tämä korjaaja ei ollut tajunnut katsoa, onko peili lämmityksellä ja lisäksi hän ei edes ollut löytänyt sitä oikean värisellä kuorella, vaan se on nyt sitten harmaa.. ´´toki sen voi maalata, mutta se hinta pyörii sitten ihan eri summissa`` -no kiva. Täytyy kysyä siltä sitten tiistaina, eikö hän voi vaihtaa pelkkää runkoa.

Tilattiin Kevinille softshell-takki, uusi huivi ja pipo sekä pojan (kahdesta vaihtoehdosta) valitsemat kengät. Voi että hän oli onnellinen kun kuuli, että saa uusia vaatteita ja vielä onnellisempi, kun sai itse olla valitsemassa! Toivottavasti hän osaa olla isompanakin onnellinen vaatteista!
Nyt meillä pitäisi olla kaikki syksy- ja talvivaatteet kunnossa, koska talvivaatteitakin ostettiin viime vuonna uusia, niin niiden pitäisi vielä mennä.
Tarkoitus olisi saada nyt ennen talvea tehtyä postaus Kevinin syksyn ulkoiluvaatteista, kun se vähän jäi viime keväänä..

Lauantaina käytiin aamusta kävelyllä ja Kevinkin jaksoi tosi hyvin kävellä, välillä kävi pienen hetken istumassa rattaissa ja taas halusi kävelemään, matkaa kuitenkin tuli 5kilometriä.
Käytiin katsomassa lampaita, kun huomattiin niiden aitaus tiistaina, kun ajettiin sinne korjaamolle.
Niitä oli siellä tosi paljon ja niillä oli ihan hirmu isot aitaukset! Aidat oli sähkötetty, mutta siellä oli kaksi ´´katselu paikkaa``, joissa ei ollut sähköä, että olisi saanut syötettyä niille itsekin heinää ja rapsuteltua, mutta koko lauma oleili tietysti juuri siellä missä oli sähköt.





Päiväunien jälkeen mentiin IKEAAN päätarkoituksena täydentää keittiön kaappeja, mutta sieltähän taas tuli osttetua vähän kaikkea muutakin..
(Kuvista puuttuu tuolien jalkojen pehmusteet, pattereita sekä peitto)




Tänään käytiin puheterapiassa taas ja siitä yritän muistaa huomenna julkaista postauksen.