6.9.2015

matkapahoinvointi

Olen itse kärsinyt hyvin pienestä lapsesta asti matkapahoinvoinnista. Autot, bussit, laivat ja aina lensi oksennus. Lentokoneesta ei ole kokemusta ollenkaan ja juna menee yleensä niin tasaisesti, että siellä tulee korkeintaan paha olo, muttei oksennusta.
Minulla tuli se oksennus pienenä usein siinä vaiheessa, kun oli matkustettu 30-45min. tai jos tie oli erittäin mutkaisaa, kuten esimerkiksi mökkimatka. Mökille kestää vajaan tunnin ajaa ja loppumatka n.15min. on pelkkää töyssyä, mäkeä ja mutkaa.
Lääkkeet ovat vasta 12-vuodesta ylöspäin, koska niissä voi olla sivuvaikutuksia. Muistaakseni ennen niitä kokeilin jollakin laivamatkalla pahoinvointilaastareita, joita laitettiin korvan taakse. Ne poisti sen oksennus olon, mutta päässä heitti edelleen ja suu kuivu tosi paljon.
Kun sai aloittaa lääkkeet, oli matkaaminen paljon helpompaa ja mukavampaa. En muista, että mulle olisi lapsena tullut lääkkeestä muuta, kuin vähän väsymystä, mutta eipä siinä, matka meneekin nopeammin, kun nukkuu.

Teini-iässä ei tullut matkailtua sillälailla, että olisi vaaraa tulla huono-olo ja ihan unohdinkin, että kärsin tuosta matkapahoinvoinnista.
Vantaalle muutettuamme ja tavattuani uuden ystävän, matkasin Kevinin kanssa bussilla pidemmän matkaa hänen luokse ja sinne meno matkan vältyin juuri ja juuri oksentamasta ja takaisin kotiin tullessa oli pakko jäädä ennen omaa pysäkkiä, kun oli niin paha olo. Sen jälkeen olen ottanut lääkkeen uudeeleen käyttöön. Nyt on vaan sellainen ongelma, että tuo lääke ei ihan sovikkaan minulle enään, nimittäin mulla todella menee pää ihan jumiin muutama tunti lääkkeen oton jälkeen. Ei liiku korvien välissä mitään. Ja on oikeasti hirveä tunne, kun pitäisi miettiä jotain asiaa, mutta se ei vaan kertakaikkiaan onnistu.
Mun pitäisi siis etsiä joku muu lääkemerkki (olettaen, että matkapahoinvointilääkkeitä on erimerkkisiä). Tähän asti olen siis käyttänyt postafenia.

Raskauden ja synnytyksen jälkeen en ole myöskään pystynyt enään keinumaan, huvipuistolaitteet voi unohtaa täysin ja myös korkeanpaikan ´´kammo`` on tullut. Kammo lainausmerkeissä, koska ei mua varsinaisesti pelota, alkaa vaan huippaamaan ihan älyttömästi.



No tuossa kesälomalla me käytiin tosiaan mökillä. Tajusin, että olin unohtanut matkustuslääkkeeni kotiin ja ajattelin, että kyllä mä kestän kun istun edessä ja tuijotan vaan eteenpäin kokoaika. Varasin myös vettä mukaan ja laitoin tuuletukset viileälle.
Yhtäkkiä takapenkiltä kuuluu vaikeroiva ´´pipi sattuu`` kysyin, mihin sattuu? ja Kevin näytti kurkkua. Totesin, että varmaan kipeäksi tulossa, flunssat kun ainakin minulla usein alkaa kurkkukivulla. valitus vaan jatkui ja äänen sävy meni yhtäkkiä paljon vaikeammaksi ja silloin mulla välähti! ´´Rasmus! Auto seis! Se kärsii matkapahoinvoinnista!``
No, sillä samalla hetkellä alkoikin oksentaminen.
Syli ja istuin täynnä yrjöä, pieni ressukka ihan hädissään, että mitä tapahtuu ja miksi. Suurimmat paperilla pois ja soittoa mummille, että varaa papalle ämpärin ja rätin mukaan, että saa putsattua auton. (mökki siis on saaressa ja pappa hakee aina rannalta veneellä)

Kun oksennus tuli, oli matkaa takana vasta se puolisen tuntia tasaista tietä.
Uusi satsi meinasi tulla taas siellä mutkatiellä, mutta onneksi oltiin jo ihan melkein perillä ja päästiin ulos autosta.
Teki kyllä itsellä tiukkaa, kun joutuikin sitten olla takana, piti katsella lasta vähänväliä ja se haju.. huhhuh.

Takaisin paluumatkalla osattiin varautua. Pyyhe syliin, pussi ja paperia valmiiksi. Ei päästy kun n.15min. mutkatietä ja taas alkoi.

Ennen seuraavaa reissua kävin apteekista kysymässä, onko nykyään pienille lapsille jo jotain lääkettä matkapahoinvointiin, mutta ei ole, edelleen 12-vuodesta ylöspäin kaikki lääkkeet. Farmaseutti kuitenkin osasi kertoa, että on sellaisia rannekkeita, jotka sopii kaiken ikäisille, että niitä voisi kokeilla. Tokihan kokeilimme sen ainoan avun mitä voi olla ja taas kuitenkin varuiksi ämpäriä ja paperia kyytiin. Ämpäriin on paljon helpompi tähdätä, kuin ruttuseen pussiin.
Seuraava matkakin oli pidempi, Vantaalta Kouvolaan autolla.
Kevin onneksi melko hyvin ymmärsi, että mitä varten rannekkeet on, vaikka välillä niihin meinasikin mennä hermo, kun painoivat.
Niitä asetellessa tajusin, että niiden teho perustuu nimenomaan siihen, että se pallura osuu juuri siihen oikeaan hermoon. Jos ei osu niin ei toimi.
No minä ilmeisesti sain ne osumaan oikein, sillä pojalle ei tullut matkan aikana yhtään huonoa oloa!


sea-band pahoinvointirannekkeet:
´´kliinisesti osoitettu teho. Sea-Band rannekkeet lievittävät tehokkaasti matkapahoinvointia aiheuttamatta uneliaisuutta tai muita haittavaikutuksia. Sea-Band perustuu akupainantaan, ne painavat akupisteitä (Nei-Kuan-piste), jotka sijaitsevat ranteissa.  Rannekkeet kannattaa asettaa ennen mmatkaa, mutta ne voidaan myös asettaa milloin tahansa matkan aikana. Vaikutus alkaa jo muutaman minuutin kuluessa.
Rannekkeita voidaan käyttää tarvittaessa tai pitää jatkuvasti. Rannekkeet voidaan pestä käsin saippuaa ja mietoa pesuainetta käyttämällä. Poista rannekkeet, jos ilmenee turvotusta.``
^^ pakkauksesta lainattua, lisäksi pakkauksessa on tarkka ohjeistus, mihin kohtaan rannekkeet asetetaan.


Nyt vaan toivotaan, että onnistun asettamaan ne jatkossakin oikein, että vältytään oksennuksilta!

OLETTEKO TE KOKEILLEET NÄITÄ RANNEKKEITA? OLIKO HYÖTYÄ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥