24.9.2015

opparia, auto ongelmia ja jälleen lampaita

Ai kamala, huomasin että viime kirjoituksesta on aikaa jo liian monta päivää, rehellisesti melkein viikko ja kuulumisista sitten sitäkin kauemmin aikaa. Nyt siis luvassa erilaisia kuulumisia erittäin sekalaisesti.
Olen pahoillani siitä, etten ole kirjoitellut, mutta ei vain ole ollut aikaa miettiä tai kirjoittaa mitään, ainakaan valmiiksi asti. Jos olen jotain blogin eteen tehnyt niin ainakin yrittänyt saada välikausivaate -postausta etenemään, koska se jäi jo viime keväänä tekemättä, joten nyt se on pakko saada valmiiksi ennen talvea!
Itseasiassa, mulla puuttuu siitä enään parit kuvat.


Olen mä sentään jotain muuta saanut valmiiksi, nimittäin mun opinnöytetyön materiaalin!
Ai luoja miten helpottunut olo oli, kun sain sivut kansiin.
En ole taiteellinen ihminen, joten toki tekemäni kirja voisi olla hienompikin, mutta ei vaan jaksa joka ikisen kuvan alle linkitellä lähteitä, joten mennään mielummin minun ´´loistavilla`` piirrustustaidoilla!
Minun materiaalini on tosiaan pöllö opettaa -kirja. Tai ´´kirja``. Ja opinnäytetyön aihe on alle 3-vuotiaan kielellinen kehitys, joten tuo kirjakin siihen sitten liittyy.
Enään se pitää testata seuraavassa työssäoppipaikassa ja sitten tehdä havainnot kirjalliseen osioon, miten se toimi.
Kyllä on ainakin panostettu, piti nimittäin ostaa ihan tätä varten laminointikone, että sain sivut siistiksi ja kestäviksi!

Teorian kirjoittelukin on hyvin alullaan, oikeastaan siinä on kaikki muu tehtynä paitsi itse pääaiheen sisältö puuttuu. Mutta mitä olen nettiä ja kirjoja jo vilkuillut niin pitäisi aika hyvin löytyä asiat paikoilleen, kun rupeaa kunnolla tekemään.


Kerroin muistaakseni viime kuulumisissa siitä auton peilistä, joka tipahti johdon varaan.
No, se on korjattu, MUTTA. Korjaaja löysi uuden vian. Tai oikeastaan me sitä jo epäiltiin auton pitämien äänien vuoksi. Seuraavaksi vaihtoon lähtee laakeri. Ei siinä noin muuten mitään, mutta siitä ei selvitäkkään ihan niin ´´edullisesti`` kuin peilin vaihdosta, vielä kun vaihtoon menevässä laakerissa sattuu olemaan joku ABS jarrupää ja joku napakin pitää vaihtaa samassa. Ymmärsin, että se koko setti joudutaan vaihtamaan ja on siksi niin kallista..
Asialla ei pitänyt puolitoistaviikkoa sitten olla kiire, mutta äänet kovenee kokoaika ja mua kyllä ahdistaa ajaa epävarmalla autolla, joten se on saatava kuntoon mahdollisimman nopeasti.
Soitinkin sitten yhteen toiseen korjaamoon (luotan tällaisessa isommassa korjauksessa enemmän kunnon korjaamoon, kun johonkin yhden miehen pikku puljuun) ja saan huomenna aamulla viedä auton ja se on valmis huomenna illalla tai viimeistään lauantaina. Todella toivon, että tämä aika arvio pitää ja että auto tulee sillä kuntoon, että voin taas maanantaina jatkaa ajelua rauhallisin mielin!


Käytiin viime viikonloppuna katsomassa taas lampaita. Ei mennyt sekään reissu niin hyvin.
Piti lähteä pyörillä, koska kävellen Kevinin tahtiin ei olisi ehditty enään silloin iltasella.
No, ensin Rase joutuu pumppailemaan renkaat molempien pyöristä.
Päästään lähtemään. Minun pyörän takarengas töyssyttää niin paljon, ettei sillä voi ajaa.
Huomataan, että se on puhki. Eikä ole paikkausvälineitä.
Kevinille tietty tuli hirveä surku, kun mentiin takaisin pyörävajaan ja hän tajusi, ettei lähdetäkkään katsomaan lampaita.




Yritin selittää, että ei voi minkään, kun pyörän rengas on rikki. Pieni ehdottaa kyyneleet silmissään, että korjataan se. Yritän taas selittää, että kun ei sitä nyt saa korjattua.
Hän ei suostu nousemaan pyörän kyydistä.
Sitten hän keksii, että mennään autolla.
Tajuan, ettei pojalle ollutkaan pahin asia se, ettei pääse pyörän kyytiin, vaan se, ettei pääsisi katsomaan niitä lampaita ollenkaan.

No, sitten mentiin autolla ja Kevin lähti oikein reippaasti ja iloisesti.
Lampaat oli kerääntynyt onneksi juuri siihen kohtaan missä aidassa ei mene sähköä, joten päästiin rapsuttelemaan ja syöttämään niitä.







Viikonloppuna äiskä tulee meille pitkästä aikaa, eikä maltettaisiin yhtään odottaa. Kevinilläkin on jo kova ikävä, varsinkin, kun sai puhua mummin kanssa puhelimessa eikä millään ymmärtänyt, että vielä muutama päivä pitäisi odottaa että näkee mummin.
Onneksi on jotain kivaa odotettavaa tässä ensin, voin sitten vasta sunnuntaina aloittaa panikoinnin. Mulla on nimittäin maanataina sitten se viisaudenhampaan leikkaus. Molemmat ylhäältä on jo revitty, mutta alla kasvavat leikataan ennenkuin ehtivät puhjeta, koska jo röntgenistä näki, ettei ne mahdu tulemaan.
Olen ´´onneksi`` ollut tosi kiireinen, niin tuo leikkaus on ollut mielessä vain ajatuksella, siihen on vielä aikaa. No ei ole enään. Tajusin sen itseasiassa eilen. Ei minua se itse toimenpide hirvitä, koska saan esilääkityksen ja hyvät puudutteet, mutta se toipuminen on se mitä jännitän ihan hirvittävästi!
Sitten heti tiistaina pitäisi kuitenkin kyetä taas kouluun sekä illasta vielä vanhempain iltaan. Eikä sillä ole kuin kaksi viikko aikaa parantua syömä kuntoiseksi, kun sitten leikataan toinen puoli.
Huhhei. Täytyy vain ajatella, että sittenpä on ohi viisureista murehtiminen!

Mitähän muuta.. Olen taas vaihtanut verhot ja laitellut uusia koristeita, tässäpä lempparini:

säilytysratkaisu mun vitamiinille + muille luontaistuotteille, että muistan ottaa ne joka päivä







Tähän hätään ei olekkaan muita kuulumisia.
Yritän saada revittyä enemmän aikaa ja jaksamistä panostaa tämänkin kirjoittamiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥