23.10.2015

toisen viisurin leikkaus & kuulumisia

Eipä ole taas ehtinyt paljon kirjoitella. Mulla on nyt ensimmäinen viikko takana tässä avoimen harkassa. Työkaverit on tosi mukavia ja päivät tosi vaihtelevia. Välillä on pelkkää avointa koko päivä eikä juuri kävijöitä, jolloin on sitten vähän tylsää. Sitten taas tiistait ja keskiviikot, kun on kerhoja niin hyvä että ehtii syödä rauhassa...
Kerhojen lapset otti mut heti tosi hyvin, myös se pientenryhmän ujoin, josta alkuun varoteltiin, että ei kannata kovin pian lähestyä, no tämäpä lähestyi itse minua samantien.
Hyvin on siis eka viikko mennyt!
Töiden jälkeen vaan on kiirettä, kun on lapsen haku tarhasta, ruokailut, siivoilua, oppimispäiväkirjaa ymym.

Kevinilläkin ollut kiva viikko, kun maanantaina he kävi isojen ryhmän kanssa teatterissa bussilla ja torstaina katsomassa musikaalia. Tänään vielä jokaviikkoinen retki ja tietty eväät mukana.

Keskiviikkona käytiin korvakontrollissa ja tulehdus ei onneksi ollut uusinut, vaikka olin jo olevinaan ihan varma, että kierteeksi lähti taas. Huh. Nyt on kyllä taas flunssa päällä, pitää toivoa, että sängynpään nostaminen auttaa siihen, ettei menisi korviin.
Tarhassa myös yhä enterorokko, vesirokko ja nyt uutena lisukkeena täit. Käytetään taas jokapäiväisesti täikampaa ja linicint prevent sprayta (täi karkote). Viime vuonna ainakin säilyttiin täiltä, mutta saa nähdä kuinka nyt käy, toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan.



Keskiviikkona kävin myös taas hammaslääkärissä. Mullahan oli se toinen viisurin leikkaus 12.10 (edellisestä kirjoitin TÄÄLLÄ) Tästä toisesta en erikseen kirjoittanutkaan.
Oli paljon järkyttävämpi kokemus..
Tämäkään ei siis ollut puhjennut ja tosiaan alhalla oleva kyseessä. No, tämä oli vielä pahemmin viimisen hampaan alla jumissa, kuin aiemmin leikattu. Tätä porailtiin moneen kertaan, revittiin ja nyhdettiin niin, että meinasin, että kohta lähtee varmaan leukaluu mukana ja jos olisin voinut puhua olisin todennut, että otsapanta tuoliin kiinni voisi helpottaa asiaa, kun lekuri nyki kaksin käsin ja pyysi pysymään paikoillaan.. Lopulta hammas porattiin poikittaissuunnassa poikki, otettiin ensin se mikä olisi purupintaa ja sitten rykäisi juuret. Oli ihan mielenkiintoinen ääni, kun hammas meni kahtia ja sitten perään se juurien rusahdus.
Esilääkityksen sain taas, mutta jälleen se vain vähän unetti. Lääkäri kysyi vaikutusta ennen toimenpidettä ja kerroin, että ei se kummallakaan erää ole jännitystä lievittänyt, mutta varmasti uni maistuu kun kotiin pääsee. Kysyi pärjäänkö kuitenkin. Tuli hetkellisesti sellainen olo, että niin, pärjäänköhän, kun sitä erikseen kysytään. No pärjään tietenkin, haluan tän vaan äkkiä ohi.
No runnominen oli rajua, mutta eipä kipua tosiaan tuntunut, paineen tunnetta vain.

Tikkauskin oli vaikeampi kuin viimeksi, mutta sai ompeleet paikalleen. Lopuksi lääkäri poisti edellisen leikkauksen tikit, jotka ei sitten sulaneet ja sanoi, että voin soittaa jos nämäkään ei sula.
Lääkkeiksi sain edellisellä leikkaus kerralla paratabsia 1g ja 600 buranaa + antibiotit.
Silloin vaihdoin ominpäin paratabsin panacodiin, koska tuo combo ei auttanut.
Tällä reissulla kerroin siitä ja lääkäri määräsikin sitten suoraan panacodia, 600 buranaa ja ne antibiotit taas.
Paraneminen oli nopeampaa ja kiitän siitä täysin sitä, että oli alusta asti paremmat kivun lievitykset. Turvotusta tuli leikkauksesta toisena päivänä ja kesti pari päivää. Mustelmaa ei tälläkään kertaa tullut, muuta kun suun sisäpuolelle. Kipuja ei juuri ollut ja lääkkeitä söinkin vaan pari päivää sitten.
Tikit oli kuitenkin iso riesa ja odotin vain, että aikaa on kulunut tarpeeksi, että ne voi mennä poistamaan. Mulla siis leijaili kaksi sellaista hiton pitkää langan pätkää suussa ja ne oli kiinni tiukalla ikenisssä kiinni olevassa tikissä ja tietty kirrasi sitten aina liikkuessaan.
Keskiviikko iltana sitten pääsin suuhygienistille. Se olikin nopea reissu, höpöttelyyn meni se about 1½-2min. ja itse toimenpiteeseen ½min. maksimissaan! Suuhygienisti sanoi, että näyttää todella hyvälle ja on hyvin parantunut, että ei tarvitse huolia että siitä enään mitään harmia tulisi.
Huh, nyt voi sanoa, että ei todellakaan enää ikinä mitään vaivaa viisureista, kun kaikki poistettu ja paranemisetkin vihdoin ohi!
kiva turvotus, kun ei suupielikään tahdo nousta hymyyn...

Olen nyt saanut melkein valmiiksi postauksen Kevinin välikausivaatteista, toivoa siis on, että se ehtii ennen lumia julkaisuun! Siitä puuttuu enään kahdesta asusta kuvat.
Viikonlopusta olisi tarkoitus kirjoittaa ehkä erikseen vielä sunnuntaina, jos muistan/ehdin/jaksan.
Ensiviikolla tulossa juttua puheterapia käynnistä ja meidän uudesta ruokailuryhmästä.
Oikeastaan mulla on ihan hemmetin pitkä lista postauksia luonnoksissa, mutta mikään ei ole kokonaan valmis ja suurin osa on sellaisia, jotka voin julkaista vasta myöhemmin, eli aiheita on, mutta ei just nyt. Ärsyttävää.
Mutta yritän tässä taas skarpata.
Postaus toiveitakin saa ehdottomasti laittaa!

6 kommenttia:

  1. Anonyymi24.10.15

    Miksi sulla poistettiin nuo viisurit kahdella eri kerralla? Saako toimenpiteen jälkeen ajaa autoa? Mulla on nimittäin sama juttunkohta edessä :|

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeestaan neljällä.. kaikki otettu eriaikoihi. Ylhäältä revittiin päivystyksessä kun menin kipujen takia. Toisella kerralla sain ajat puhkeamattomien alaviisurien leikkauksee. Varmaa siksi eriaikaa, että helpompi syödä, sillä tikkipuolella ei suositella syödä niin kaua kun tikit on ja alkuusa on niin kipeeki ettei kävis mieleskää.

      Jos ottaa esilääkityksen niin ei saa ajaa ja pitää olla saattaja kotiin mukana, jos ei ota esilääkettä niin arki jatkuu normaalisti ja voit ajaakin.

      Poista
    2. Anonyymi26.10.15

      Niin siis meinasinkin nyt vain nuita alaviisureita. Ylhäältä multakin on jo revitty pois. Mikä sen esilääkityksen tarkoitus on?

      Poista
    3. Sen tarkotus on rauhottaa ettei jännittäis niin paljo ja ois rento siin toimenpitees. Se on sit vaan ihan ihmisestä kii miten toimii. Jotku kuvailee et on sellai olo et iha sama vaikka vietäs jalatki ja sit taas joillaa ei auta yhtää. Ja sitte on semmonen tokkurainen olo ja joillaa voi askelkin pettää niin siks oltava saattaja kun lähtee pois. Mul ei kumpika vieny jännitystä mut onneks en pelkopotilas olekkaan mut väsytti hitoksee! Et meinasin nukahtaa pystyy enneks pääsin sänkyy nukkuu :D ja täl tokal eräl kävi niin et ku oltii jo kotipihas ni alko huippaa vähä ku kännis ois ollu että ristiaskeleella ja vähä puskan kautta ovelle :'D

      Poista
  2. Anonyymi28.10.15

    Okei. Ei siis sitä lääkitystä minulle. En tykkää lääkkeistä, jotka sekottaa päätä. Ja onneksi mua se viisurin leikkaus ei pahemmin jännitäkkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo eihän sitä turhaan anneta eikä oteta! :) Mullakaan ei siis mitään pelkoja ollut, mutta kahden aiemman viisurin repimän jälkeen (kun toimen pide ohi siis) niin alkoi kauhea tärinä ja itku, varmaan kun oli niin helpottunut kun se oli ohi ja kivut mitä ne aiheutti, poissa. No lääkäri sitten kysyi josko ottaisin lääkkeen. Suostuin, koska sana LEIKKAUS aiheutti kyllä jännitystä.. mutta eipä se tosiaan ihan auttanut niinkuin piti :D

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥