12.12.2015

Luukku 12: Ilta kahdestaan

Otsikko ei tarkoita minun ja Rasmuksen kahdenkeskistä iltaa, vaan minun ja Kevinin, kun Rasmuksella oli firman pikkujoulut.

Olen jo usein miettinyt yhtä asiaa ja nyt siitä myös kirjoitan, kun tuli hyvä sauma.
On jotenkin hölmöä, että kun tottuu tiettyyn arkeen, niin jos se muuttuukin niin tuntuu hetken, ettei millään pärjää.
Esim. jos Rasmus onkin joskus myöhempään töissä, kun normaalisti, tulee pieni ahdistus heti kun kello on sen verran, että hän normaalisti olisi kotona. Onneksi siitä pääsee nopeasti yli, mutta hetken on sellainen olo, että ei vaan jaksa eikä pysty yksin.

Sama homma oli nyt, kun tiesi, että koko ilta pitää pärjätä yksin pojan kanssa.
Ahdistuksesta teki suuremman se, että tiesin myös, että nukkumaan laittaminen on myös selviydyttävä yksin ja siinä on sellainen pieni pulma, kun Kevin ei usko siinä asiassa minua yhtään, vaan karkailee koko aika. Rasmus yleensä siis laittaa nukkumaan ja silloin poika ei karkaile kuin muutaman kerran sängystään.
Yllätyinkin suuresti illalla, kun Kevin nukahtikin nopsaa, tuli vain neljä kertaa pois sängystään, joka on aika normi. Ilmeisesti tottelemattomuus minua kohtaan on vain silloin, jos isi on kotona.

Toinen missä piti soveltaa oli iltapesut. Kun on tottunut siihen, että lapsen voi antaa pesujen jälkeen toiselle kuivattavaksi ja jäädä itse kuivaamaan ja pukemaan itselle ja kuivaamaan kylppäriä, niin oli vähän outoa, kun lasta ei voinutkaan lähettää toiselle.
Mutta siitäkin selvittii, tietenkin.
Kevin odotti pöntön päällä pyyhe ympärillä, kun minä kuivasin ja puin ja sitten mentiin olkkariin kuivaamaan hänet.

Muutenhan meillä oli oikein mukavaa kahdestaan. Oikeastaan voisi olla useamminkin tällaisia, että ollaan kahdestaan kotona.
Me katseltiin pikku kakkonen, siivoiltiin, leikittiin ja Kevin sai tosi kivat leikit aikaan itsekseenkin. Myös lelujen siivous sujui kerrankin ilman vastaväitteitä. Iltapalaksi Kevinin lempparia, eli riisipiirakoita.




Kun Kevin oli nukahtanut, oli tosi outoa ja yksinäistä. Katselin sitten vain elokuvan mikä tuli telkkarista (21 tapaa pilata avioliitto) ja salkkarit nauhalta ja kömmin nukkumaan.

Onko siellä muita, joille iskee hetkellinen ´´paniikki`` kun pitääkin selvitä yksin arkiaskareista, vaikka tietää kyllä niistä selviytyvänsä?


Huomenna muuten alkaa uusi arvonta taas, joten pysykääs kuulolla!

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi ♥