26.2.2016

Kysymyksiä ja vastauksia teiniäitiydestä

Olen kirjoitellut aiheesta ennenkin, mutta nyt kirjoitan omia vastauksia kysymyksiin, joita esitettiin yhdessä facebook ryhmässä kaikille teininä äidiksi tulleille, eli kysymykset on aika kattavat ja varmasti sellaisia joita moni miettii.
Pohjustuksena siis sen verran, että Rasmus oli 18v. ja minä 16v. kun tulin raskaaksi, ehdin täyttää 17 ennenkuin Kevin syntyi.

Millainen olit ennen raskautta?
Varmaan aika tavallinen 16-vuotias; olin olevinaan tosi aikuinen, uhmasin äitiä, rellestin, vedin koulussa ´´samoilla silmillä`` kun yö oli mennyt notkuen kaikkea turhaa tehden jne.
Olin kuitenkin rauhoittunut jo hurjasti verraten 14-15-vuotiaaseen minään, sillä olin päässyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan - juuri sinne minne eniten halusinkin ja lisäksi Rasmus oli tullut elämääni.

Oliko Raskaus suunniteltu?
Raskaus ei ollut suunniteltu, vaan raskauduin vaikka söin pillereitä. Kuitenkin, kun sain tietää olevani raskaana, oli päätös lapsen pitämisestä helppo ja kun ajatukseen hetken tottui - oli lapsi kyllä erittäin haluttu ja asiat suunniteltu sujumaan parhainpäin.

Asuitko vielä kotona kun tulit raskaaksi?
No ´´asuin`` koulun asuntolassa n.150km kotoa, mutta viikonloput, lomat ja työharjoitteluajat olin kotona.

Miten vanhempasi suhtautui raskauteen?
Äiskä oli ensin tosi järkyttynyt ja paniikissa ja varma, ettei tästä selvitä mitenkään. Kysyi olenko miettinyt kaikki vaihtoehdot, mutta ei painostanut aborttiin, kun sanoin, että tiedän ja olen miettinyt ja aion pitää lapsen. Kyllä äiskä siitä sitten tokeni ja sitten innoissaan osteli tulevalle vauvalle kaikkea ja auttoi mm. paperiasioissa, kämpän etsimisessä yms.

Ottiko isä vastuun?
Rasmus olisi ensin halunnut ehdottomasti abortin ja kerroin etten sitä aijo tehdä, mutta hänen ei ole pakko olla kanssani/kanssamme, vaan se on hänen oma päätös mitä haluaa tehdä. Tuossahan tuo vieläkin on ja hyvin pärjäilee!

Vaikuttiko Raskaus/vauva koulun käyntiin?
Tietenkin vaikutti. Minä sain onneksi käytyä ensimmäisen vuoden ammatillisia opintoja ja sitten jäin kahdeksi vuodeksi lomalle ja palasin jatkamaan toiselta vuodelta, kun Kevin oli juuri täyttänyt 2-vuotta. Mutta nyt se ei ole sen kummemmin vaikuttanut. Toki kaikkien tehtävien teko ja opparin teko yms olisi paljon helpompaa jos ei olisi lasta, mutta onnistuu se näinkin. Ja tietty poissaoloja on tullut myös Kevinin sairastelujen vuoksi, mutta ei onneksi paljoa.
Raskausaikana ekana opintovuonna sain liikunnasta ykkösen, koska mulla oli juuri silloin juoksu/pomppu kielto ja yhden viikon jouduin olemaan pahoinvoinnin takia kokonaan pois, mutta muuten raskaus olikin aika helppo ja koulun käynti sujui ongelmitta. Sain silloin myös asuntolasta kokonaan oman huoneen, että sain levättyä koulun jälkeen rauhassa jne.

Mikä sai pitämään lapsen niin nuorena?
Ensinnäkin musta ei olisi tekemään aborttia, kuin ääritilanteissa (eli jos olisi vaara, että minä ja/tai lapsi kuolisi synnytykseen, lapsi olisi varmasti vakavasti vammainen tai raskautuisin raiskauksen seurauksena). Toiseksi tiesin, että en jää yksin, koska minulla on mahtava äiti ja mahtavat isovanhemmat, jotka silloin asui lähelläkin. Ja luotin itseeni, tiesin, että minä pärjään kyllä, pärjään vaikka jäisin ihan yksin.

Asuitko vielä kotona lapsen synnyttyä?
Me haettiin asuntoa melkein heti kun raskaus selvisi ja kun koulu päättyi(tai oikeestaan kesäloma alkoi) toukokuun lopulla niin kesäkuun ekana päivänä päästiin muuttamaan Rasen kanssa yhteiseen kotiin ja vauva syntyi elokuun alussa.

Miten kaverit/koulukaverit suhtautui?
Luokkakaverit oli aivan ihania, kyseli vointeja ja oli kiinnostuneita. Kun jäin pois niin he jopa lähetti mulle kortin ja hierontaan lahjakortin omalle paikkakunnalleni. Käytiin myös vauva Kevinin kanssa heitä moikkaamassa.
Muut kaverit suhtautui vaihtelevasti, osa jäi elämästä pois ja yhdestä tuli jopa kummi. Eli kaikkea siltä väliltä.

Kuinka hultajuus ym. jutut, kun olit itsekin vielä alaikäinen?
Kyllä ihan alusta asti olin lapseni huoltaja. Sossun luona piti käydä kerran juttelemassa raskausaikana alaikäisyyden takia ja sairaalassa synnytyksen jälkeen pitivät pidempään. Asunnon saaminen oli varmaan vaikeinta, ja siihen tarvittiin äitini allekirjoitus, jos en väärin muista niin se koko soppari oli äitini nimellä ja se käytiin sitten vain muuttamassa mun ja Rasen nimille kun täytin 18-vuotta.

Miten elämä muuttu?
No kaikin tavoin. Piti ekaa kertaa elämässä olla oikeasti itse itsestä vastuussa ja opetella uusia asioita ja lisäksi oli vielä siitä pienestä ihmisestäkin vastuussa ja osattava hoitaa häntä. Koulu jäi kesken ja valmistun kaksi vuotta myöhemmin, kuin mitä olisin ilman lasta valmistunut. Myös jatko-opinto haaveeni on vähän hankalia toteuttaa perheellisenä (ei toki mahdottomia). Kaveri piirit muuttui, oma ajatusmaailma muuttui, kasvoin hetkessä (okei yhdeksässä kuukaudessa) ihan hirvittävän paljon.
Mutta oma elämäni omasta mielestäni muuttui vain parempaan suuntaan!

Ootko miettinyt että nuoruus tai osa siitä jäi elämättä ?
Olen miettinyt, mutta en keksi mitään elämästä ilman lasta mitä kaipaisin... Ainoa asia on ehkä se, että pitkiä yöunia vapaapäivinä kaipaan kyllä! Se on todella ainoa asia, kun kuuntelee muiden juttuja kuinka nukkui pitkät päikkärit, valvoi myöhään ja nukkui pitkälle päivään ja itseä väsyttää niin perhanasti ja tietää, että ei auta muu kuin yrittää päästä mahdollisimman ajoissa illalla nukkumaan, joka sekään ei aina ole mahdollista.

Harmittaako koskaan ettet saanut elää ns. itsenäistymisvaihetta yksin?
Ei sekään harmita. Ehdin ns. erkaantua äidistäni vuoden verran, kun asuin koulun asuntolassa ja ehdin myös asua ekassa omassa kodissa ihan yksin vajaa pari kuukautta, ennenkuin Kevin syntyi (Rase oli armeijassa).

Mitä sanoisit tuon ikäiselle tytölle, joka haaveilee vauvasta?
Kysyisin, onko hän valmis siihen, että suurella todennököisyydellä moni nykyinen kaveri jää pois ja voi tuntea itsensä välillä todella yksinäiseksi? onko valmis heräämään öisin monta kertaa itsestä riippumattomista syistä? onko valmis siihen, että väsyttää mahdollisesti all day every day? kestääkö hän sen, että kroppa muuttuu radikaalisti? pärjääkö hän rahallisesti ja kestää sen ettei mitään jää ikinä ylimääräistä (ellei ole miestä joka on hyvissä palkkatöissä)? kestääkö sen, että on kokoaika tarkassa syynissä ja kaikki arvioi suoriutumista? Ymmärtääkö hän sen, että ei voi enään mennä miten lystää vaan se oma lapsi on laitettava kaiken edelle ja kaikki menot on suunniteltava ja järjesteltävä onnistumaan?
Vaikka vastaus kaikkiin edellä oleviin olisi kyllä, kehottaisin kuitenkin hankkimaan ensin edes yhden ammatin ja mielellään myös työpaikan johon palata äitiysloman jälkeen.

Sellaisia olisi minun vastaukseni. Onko siellä muita alaikäisenä vanhemmaksi tulleita? Ketokaa kokemuksianne!

25.2.2016

Lomaviikolla me...

...Käytiin neuvolassa, 3½-vuotias jätkän pätkä oli 99cm pitkä ja painoi 13.9kg
Saatiin nyt myös näkö jotenkuten tarkistettua, Kevin suostui suht hyvin olemaan aloillaan ja näyttämään sitä kuviota minkä näki näkötaulussa. Lasien kanssa oli vähän ongelmaa, kun ne oli niin tiukat, että painoi päätä niin ei olisi halunnut pitää niitä päässä.

... Käytiin varaamassa mulle kampaajalle aika valmistujaispäivän aamulle ja jäätiin sen jälkeen ulos lumikinoksiin leikkimään

... Leikittiin uudella Brion vuoristorata setillä sekä sähköjunalla.




... Käytiin viimeistä kertaa kunnallisella puheterapeutilla ja siitä postaus TÄÄLLÄ

... Ostin uuden tason olkkariin. Oikeasti se on TV-taso, mutta laitoin sen meidän rämän sohvapöydän tilalle ja voi että mä tykkään siitä! Tokikaan ei taaskaan mennyt niin, etteikö olisi jostain joutunut valittamaan tai jotain vaihtamaan. Tällä kertaa oli kyllä kaikki osat, mutta toinen koreista oli ihan vänkyrä vaikka miten eri tyyleillä (ja ensin tietty ohjeen mukaan) sitä yritettiin kasata.

... Käytiin taas kirjastossa palauttamassa ja lainaamassa




... siivoiltiin

... nähtiin kavereita




Meillä siis oli viimeviikko talvilomaa ja siltä viikolta ei tule TOP vitosta, koska koko viikko oli kiva, ei ole ollut itsestä johtumatonta kiirettä, on saatu nukkua pitkään, on ollut tarpeeksi aikaa olla Kevinin kanssa.

24.2.2016

Puheterapia 13. käynti sekä viimeinen kunnallisella!

Tänään meillä oli viimeinen käynti kunnallisella puheterapeutilla.
Jatkossa yksityinen puheterapeutti käy Kevinin luona päiväkodilla.

Tällä käynnillä oli ensin magneetti seinämään kiinnitetty viidakon kuva, johon Kevin sai pussista kaivaa erilaisia viidakon eläimiä. Nimettiin niitä ja mietittiin mihin ne kuuluisi siellä viidakossa.
Kun kaikki oli laitettu niin sitten pyydettiin aina antamaan kaksi juttua sieltä takaisin pussin. Siinäkin oli kehitytty, sillä nyt Kevin kykeni toimimaan kaksiosaisen ohjeen mukaan!
Sitten Kevin halusi taas kääntää peilin ja kielijumppaa. Harjoiteltiin myös oikenlaista ärrä pärinää ja sekin sujui mallintaen tosi hyvin, mutta vie aikaa että sen oikean ärrän saa myös puheeseen (Kevinillä tulee kurkkuärrä tosi voimakkaasti).

Sitten oli kalojen ongintaa, eli semmosia erivärisiä pahvikaloja, joidin oli laitettu magneetit ja Kevin sai onkia niitä. Kalojen takana oli kysymyksi ja Kevinin piti vastat niihin, esim ´´asuuko leijona vedessä?`` tai ´´onko aurinko punainen?`` Sitä Kevin ei oikein jaksanut eikä ymmärtänyt.

Sitten oli vielä pöydällä neljä nallen pahvista naamaa, surullinen, väsynyt, hämmästynyt ja vihainen ja Kevin tunnisti kaikki tunteet hyvin. Sitten niille piti pukea paidat (eli laittaa pahvi paita pään alapuolelle) ja siinä taas tuli ilmi, ettei Kevinin visuaalinen hahmottaminen ole kauhean hyvä, mutta se jo tiedettiinkin. Ja sitten paitojen jälkeen vielä housut, siinä poika oli tosi tarkka, että laitettava samanväriset housut saman värisen paidan kanssa.

Viimeisenä vielä nallekortteja, missä on tapahnut jotain ja nallella siihin liittyvä tunne. Ja niistä siis Kevin sai vapaasti kertoa mitä kuvassa tapahtuu ja se meni ihan hyvin noilla puhetaidoilla mitä pojalla on.

Sitten todettiin, että tämä olikin viiminen kerta ja Kevin sai ojentaa puheterapeutille kiitos kortin, joka me tehtiin aamulla.
Voi olla, että puheterapia postauksetkin ainakin vähenee, koska minähän en siis jatkossa ole käynneillä mukana, joten en näin kattavasti ainakaan pysty kirjoittamaan. Mutta varmasti ainakin päivittelen kun edistystä tapahtuu ja mitä ollaan treenailtu. Siellä kuitenkin on sellainen vihko käytössä sitten, johon terapeutti kirjoittaa mitä he on tehneet käynnin aikana, etten ihan tietämättömänä ole.
Tarkoituksena tosiaan tuossa kuntoutuksessa se, että puhe selkiytyy ja tulee enemmän lausetasoiseksi ja kertoja on säännöllisesti.

22.2.2016

viime viikon kuulumiset & TOP 5

Päätin nyt yhdistää kuluneen viikon kuulumiset ja TOP vitoset, jonka tavallaan tein kyllä viime viikollakin, koska viime viikko oli täynnä kivoja asioita ja TOP vitosesta tulikin TOP 11.

Maanantaina me käytiin matti myöhäsinä ottamassa kausi influenssarokotus kaikille kolmelle. Olin ensin ajatellut ettei sitä oteta, niinkuin ei olla ennenkään otettu, mutta nyt on sen verran tärkeää pysyä terveenä - kun haluan valmistua ajallaan, että toivotaan, että tuo nyt ehtii suojata meidät niin ettei tarvitse kotona olla ja sairastaa.

Tiistaina oli Kevinin päiväkodilla johtaja kertomassa mitä uusi varhaiskasvatus lakimuutos tarkoittaa, eli tuo 20h/vk hoito oikeus niillä kenellä toinen/molemmat vanhemmat kotona. Meillähän ei näin kyllä ole, mutta halusin silti mennä kuuntelemaan, sillä kyselin samalla miten me toimitaan sitten kun valmistun jos en saa heti työpaikkaa. Ja aika simppeliähän se, saadaan pitää paikkamme (onneksi), mutta mikäli en töitä saa niin Kevin on sen aikaa sitten sillä 20h/vk sopparilla ja heti kun saan töitä niin vaihtuu kokopäiväiseksi tietenkin.
Itse en kyllä varmaan siltikään pitäisi poikaa joka päivä sitä neljää tuntia hoidossa, kun kerta itse olen kotona, vaan 2-3x/vk sen 4h kerrallaan. Ja sekin ihan siitä syystä, ettei tarvitsisi totutella sitten uudelleen siihen päiväkotiarkeen ja näkee niitä kavereita ja saa erilaista tukea puheenkehitykseensä kuitenkin, kuin kotona. Mutta toivotaan tietenkin, että töitä löytyisi nopeasti!

Keskiviikkona ei ollut mitään ihmeellistä, töitä ja kotihommia. Torstaina pakattiin ja siivoiltiin töiden jälkeen.

Perjantaina töiden jälkeen vain syötiin nopeasti ja lähdettiin ajamaan Kouvolaan.
Oltiin siis viikonloppu äidilläni, tai Rase oli omilla porukoillaan.
Nähtiin minun isovanhempia sekä Kevinin kummia ja tämän miestä.
Oli kyllä tosi mukava viikonloppu! Ja äiskällä on jotenkin helppoa olla, koska jostain syystä Kevin osaa siellä leikkiä ihan itsekseenkin, mutta kotona ei.
Kevin pääsi myös saunomaan ja ekaa kertaa saunasta ulos vilvoittelemaan, voi että se oli jännää!
Kouvolassa oli myös lunta paljon enemmän, kuin täällä, joten sekin oli Kevinille luksusta kun pääsi lumeen leikkimään ja laskemaan mäkeä.





Viikon TOP 5 koostuukin suurilta osin tuosta viikonlopusta:
- mun näyttö päivät töissä meni hyvin ja ohjaajakin tuntui olevan tyytyväinen
- automatka Kouvolaan sekä kotiin meni hyvin (eli siis Kevin ei huutanut koko matkaa)
- nähtiin rakkaita ja tärkeitä ihmisiä
- viikonlopun rentoutuminen
- Talviloma alkoi!!

14.2.2016

TOP 5 -viikko 6

Todella kurjan viime viikon painoksi on tämä viikko ollut oikein mukava!
Kaikkea kivaa oli niin paljon, että tämä listaus ei pysy ihan viidessä, mutta kivempi näin päin, että on liikaa kivoja juttuja, kuin se, että joutuu tosissaan keksiä ja miettiä mitä kivaa viikossa on ollut!


- saatiin kutsu kavereiden häihin kesälle. En ole ikinä ollut missään häissä, joten tosi kivaa ja jännää!

- Sain puhelun sairaalan puheterapeutilta, että meille löytyikin jo yksityinen puheterapeutti, joka voi aloittaa heti, kun meille on saapunut postissa maksusitoumus todistus. Olen todella helpottunut! Minun ei siis enään tarvitse stressailla miten saadaan aikataulutettua Kevinin terapiaa, kun se jatkossa tapahtuu siellä missä lapsi on, eli päiväkodilla ja minun ei tarvitse olla siellä.

- Oli mukavaa väkertää Kevinin kanssa ystävänpäivä yllätystä minun äidille. Kevin itse halusi tehdä pöllökortin ja maalata siihen mustalla sormivärillä. Lisäksi hän teki kortin/kirjeen, johon minä vielä kirjoitin ´´Hyvää ystävänpäivää mummille!``. Kevin halusi myös tehdä kaulakorun mummille, joten mentiin ostamaan erilaisia helmiä ja nauhaa, että hän pääsi tekemään. Tuo koru ja kirje/kortti laitettiin pieneen kuoreen ja kuori pöllön siiven alle kainaloon.



- Olen tykännyt olla tuolla työharkassa ja kävinkin sitten kysymässä johtajalta josko voisin olla siellä viimisenkin harkan, ja se sopi! Niiiin kivaa! Ja tosi helppo aloittaa uusi harkka, kun kaikki lapset on tuttuja, muut aikuiset on tuttuja ja tiedän jo heidän toimintatavat jne.

- Ihanat uudet lakanat lidlistä, sekä sydämen muotoinen kakkuvuoka, ystävänpäivä herkkuja ja kauniita kukkia.

- Kevin sai kivan puuhakirjan (oli jaettu päiväkotiin lasten lokeroihin)

- Lauantain saunailta ja kiuasmakkarat!


- Ystävänpäivä


- Kevin oli Rasen kanssa ulkona tekemässä lumiukkoa ja minä sain silläaikaa siivota keittiön ihan rauhassa!

- Kirjastokäynti yhdessä, vaikkei sieltä löytynytkään mitään mitä toivoin. No, onpahan hyvä syy käydä taas pian uudelleen katsomassa!

- Löysin kaupasta puoleen hintaan ison vuoristorata setin Brio puujunarataan! Ja samalla ostin myös kauko-ohjattavan junan ja paristoilla toimivan liikennevalon. Näistä Kevin ei vielä teidä, joten yllätän hänet meidän lomaviikolla kun ollaan päivät kaksin kotona.

Toivottavasti ensiviikko on myös kiva!
Muistakaa katsoa myös hetki sitten julkaisemani aiempi postaus, jossa kuvapläjäys meidän ystävänpäivästä!

Ystävänpäivä 2016

Meidän ystävänpäivään kuului korttien katselua, kauniita kukkia, herkkuja, tilausruokaa, kavereita (piti käydä kaksien kaverien, mutta toiset olikin kipeenä) ja leikkejä.

Tässäpä siis kunnon kuvapläjäys meidän ystävänpäivästä!
Kahvi-suklaajuustokakku mansikkakiilteellä












10.2.2016

Erilaisempi perhetaulu

Näin joku aika sitten ihanan kuvan ja päätin itsekin toteuttaa sen, vähän eri tavalla.
Eli taulu perheestämme, mutta ei tyypillisesti kuvana, vaan maalattuna.

Ostin taulun johon kokosin mustasta kartongista sopivan kokoisen pohjan (HUOM. suosittelen leikkaamaan sopivan kokoisen sellaisesta isosta kartongista niin ei jää noita kartonkien yhdistymis reunoja) Koska taulussa ei ollut kehyksiä, jätin sen mukana olleen valkoisen paperin alle, josta jätin 1½cm paksuiset reunat, eli liimasin kartongin tuohon paperiin kiinni.

Sitten valkoisella kynällä piirrettiin reunoille ensin Rasen jalat, niiden sisään/päälle minun jalat ja sitten vielä Kevinin jalat.

Seuraavaksi maalattiin sormiväreillä kämmenet ja painettiin ne jalkojen väliin.
Huomasin, että valkoinen kynä näkyi tosi heikkona varsinkin kun vieressä oli voimakas maali, joten vahvistin piirretyt jalatkin sormiväreillä (kastoin kynän päätä maalissa, koska mikään pensseli ei olisi ollut tarpeeksi ohut).


Sitten oli se vaikein osuus, eli kissojen tassujen laitto. Kippasin maalia purkin kannelle ja kastoin tassun siinä. Lolan kanssa oli vähän vaikeaa, kun se roikkui ihan velttona käteni päällä ja jouduin painamaan sen tassun kartonkiin, jolloin maali levisi. Lisäksi Lolalla on semmoista pitkää karvaa myös tassuissa, joten nekin vähän sotki. Lola ei tykännyt yhtään tassun pesemisestä, joten korjailin tassunkuvaa pyyhkimällä pumpulipuikolla ylimääräisiä pois.
Ditan kanssa olikin yllättävän helppoa, vaikka pelkäsin, etten selviä ilman haavoja.
Taas kastoin tassun maaliin ja sitten laitoin Ditan vaan seisomaan kartongin päälle. Pesu oli tosi kivaa!
Tassu oli vaan jotenkin lipsahtanut, joten yritettiin uusiksi, pyyhin kostealla paperilla vanhan jäljen pois ja painettiin uusi.

Lopuksi vielä kynällä nimet (en vahvistanut, koska en halunnut, että ne näkyy niin voimakkaasti) ja maalilla otsikko ja päivämäärä, joka muuten sattui olemaan aika hauska!

Onnistui yllättävän hyvin! Ainoa mikä harmittaa, on nuo reunat mitä näkyy kun on yhdistelty kartongin paloja ja hieman nuo tassujen ympärillä olevat tuhrut mitä jäi korjailuista..