29.8.2016

liimakorva, kitarisaleikkaus ja korvien putkitus

Kevinillä oli ensimmäinen kunnon flunssa ja korvatulehdus, kun hän aloitti päiväkodin 2-vuotiaana ja muistaakseni keväällä oli sitten monta tulehdusta perkkäin. Kesälomalla tietenkin helpotti sairastelut ja taas 3-vuotiaana alkoi kierre, kun päiväkoti jatkui.
Yhdessä vaiheessa lääkäri jo sanoi, että nyt jos ei parane niin putkitetaan. Kas kummaa: parani.
Oli tulehdukseton jakso ja sitten taas kolme tulehdusta putkeen.
Viimeisin oli viime toukokuussa ja sen jäkitarkastukseen halusin yhdelle tietylle erittäin hyvälle Mehiläisen korva-nenä-nielulääkärille.

Ei ollut tulehdusta, mutta hän tutki tarkkaan ja totesi, että korvakäytävät on ihan liian ahtaat edelleen, vaikka ikää melkein 4-vuotta ja ahatuden vuoksi kertyy limaa, joka taas aiheuttaa kuulon alenemaa. Käski odottaa kesän ja mennä näytille uudelleen elokuussa.
Puheterapeuttimme sanoikin heti, että onneksi vihdoin tutkivat, sillä hänellä on ollut yksi hyvin samanlainen potilas, kuin Kevin ja sillä todettiin liimakorva, kun lapsen korvat putkitettiin, meni vain kuukausi ja oppi puhumaan kunnolla.

Noh, olin varaamassa tarkistusaikaa, mutta tuo lääkäri olikin lopettanut mehiläisessä, eikä löytynyt tietoja missä hän toimisi nykyään. Valittiin sitten toinen tykätty ja kehuttu saman erikoisosaamisen vanhempi lääkäri.

Lääkäri aika oli 15.8.16 ja lääkäri kyseli tarkkaan kaikki esitiedot ja mitä oltiin aiemman hoitaneen lääkärin kanssa puhuttu.
Hän tutki nenän, nielun ja korvat ja totesi, että oikea korva on parantunut, mutta vasen on selvä liimakorva edelleen.
Oli ehdottomasti sitä mieltä, että leikkaukseen mahdollisimman äkkiä: kitarisan leikkaus ja samalla putket molempiin korviin, koska molemmissa on kuitenkin ollut ongelmaa.

Leikkaus aika saatiin tasan kahden viikon päähän. 29.8.16 Töölön Mehiläiseen.
Sairaalalta tuli s-postilla esitietolomake täytettäväksi sekä tietoja leikkaukseen valmistautumiseen.
Lääkäri kysyi meidän vakuutuksesta ja laittoi minun puolesta sinne pyynnön maksusitoumuksesta, että minun ei tarvinut sinne ottaa yhteyttä. Vakuutusyhtiö laittoi minulle tekstarilla vahvistuksen maksusitoumuksesta.

Tänään meidän piti olla aamulla kymmeneltä sairaalalla, eilis illan jälkeen ei ollut saanut syödä eikä juoda yhtään mitään, mutta ei Kevin onneksi aamulla edes pyytänyt ruokaa eikä juomista.

Sairaalalla tuli hoitaja harjoittelijan kanssa kertomaan mitä tapahtuu ja luki esitietolomakkeemme ja teki tarkentavia kysymyksiä. Antoi myöskin jo valmiiksi hoito-ohjeet, että voidaan ne lukea ja kysyä jos jotain epäselvää jää. Sitten hoitaja haki särkylääkettä nestemäisenä ruiskussa sekä esitteli happimaskia Kevinille. Hoitaja myös kysyi meiltä nimen, hetun ja mihin toimenpiteeseen ollaan tulossa ja tarkisti että meidän antamat tiedot täsmää hänen papereihinsa.

Sitten kävi leikkaava lääkäri tervehtimässä ja varmistamassa että kaikki on tietoisia mitä tehdään.
Sitten tuli vielä yksi hoitaja juttelemaan ja esittelemään happimaskia ja hän sitten vei meidät leikkaussaliin.

Salissa Kevin istui isänsä sylissä, minä juttelin ja näytin kirjasta kuvia vieressä ja hoitajat oli vieressä valmiina ja yksi piti happimaskia naamalla.
Keviniä vähän pelotti, mutta ei itkenyt. Hetken päästä tuli sellaisia nykimisiä/rimpuilulta tuntuvaa liikettä, mutta hoitajat sanoi, että ne on tässä kohtaa tahattomia liikkeitä, joita lapsi itse ei enää hallitse. Sitten mulle sanottiin, että voit varmaan sen kirjan laittaa pois, ei lapsi enään ymmärrä mitä sille sanotaan tai näytetään. Oli kyllä pikkasen karmaisevaa se tyhjä katse ja hiljalleen veltostuva kroppa ja lopulta silmät vetäytyi ylöspäin.. Sitten hoitajat nosti Kevinin leikkauspöydälle ja me poistuttiin.

Toimenpiteet kesti vain puolituntia, mutta Keviniä nukutti sen jälkeen vielä vajaan tunnin.
Meille käytiin jossain vaiheessa sanomassa, että nukkuu yhä ja että meidät haetaan, kun poika herää.
Kun Kevin oli herännyt, meidät haettiin heti paikalle ja sain pidellä pientä tokkuraista sylissä kaikessa rauhassa. Hoitajat tarkkaili ja kyseli onko kaikki hyvin jne. Kevin itse totesi, että ´´pää pyörii lujaa`` :D
Heti hänelle tuotiin pillimehu ja mehujäänkin sai heti kun Kevin oli vähän tokentunut ja pyysi jätskiä.
Ekalla kerralla kun hän nousi ylös, ei jalat heti kantanutkaan, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun oli jo oma itsensä.


Kevinin toipuessa minä kävin kassalla maksamassa omavastuun ja apteekissa hakemassa lääkärin määrämät särkylääkkeen ja tipat korviin (tilanne olikin ollut paljon pahempi, kuin lääkäri oli osannut edes kuvitella..) ja lisäksi kastumista estämään korvatulppia ja pannan.
Kun palasin niin saatiinkin jo lähteä kotiin, Kevin sai mukaansa kunniakirjan ja pikkuauton palkinnoksi. Eli heräämössä oltiin n. tunti.

Ei ollut pahoinvointia yhtään, vaikka siihen oltiin varauduttu ja eipä ole mitään kipujakaan valitellut.
Tämä päivä syödään kaikkea helposti nieltävää viileää, mutta huomenna saa jo syödä ihan normaalisti. Saikkua tuli tämän päivän lisäksi huominen ja ylihuominen.

Nyt vaan toivotaan, että putket pysyy hyvin paikoillaan ja puhekin alkaa sujua.
1-2 viikon sisällä pitää käydä putkien tarkistuksessa ja sitten 3kk välein.

21.8.2016

Ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu

Mulla ei ole ollut koko vähä reilun neljän vuoden aikana ainuttakaan lapsivapaata viikonloppua, olen ollut Kevinistä erossa korkeintaan vuorokauden.
Tätä viikonloppua odotin tietenkin hyvin jännittynein mutta myös erittäin malttamattomin mielin.
Ei minua Kevinin pärjääminen jännittänyt, menihän hän äidilleni, joka häntä on ennenkin hoitanut. Minua jännitti oma ikävä ja tyhjyyden tunne.

Kuitenkin olin todellakin tämän tarpeessa. Eron jälkeen kaikki on ollut kovin kuormittavaa, raskaampaa tietenkin, stressiä on ollut paljon ja tottakai samaan saumaan alkoi viittoma opetukset, Kevinin leikkaus varmistui, päiväkodin alku kesäloman jäljiltä, omien töiden aloitus, pyöräkin hajosi...
Ja sitten kaikki erosta koitunut hoidettava kuten lastenvalvojan varaaminen, vuokrasopparit, sähkö, vakuutukset, pankki asiat, päivähoitomaksut, kela...
Ja kun ei tuo itse lapsikaan ole ihan helpoimmasta päästä. Ja nyt kaikki on vaan hoidettava oikeasti yksin. Toinen, joka ennen oli jakamassa arjen, porskuttaa jossain onnellisesti omaa elämäänsä.

Olen ollut aika hemmetin väsynyt, jos suoraan puhutaan. silmäpussit kasvaa päiväpäivältä ja jokaisen päivän porskutan läpi ajatellen, että kyllä tämän on pakko helpottua vielä joskus, tämäkin päivä on erävoitto.
Erosta asti olen ajatellut vain selviytymistä eteenpäin, sysännyt tunteetkin jonnekkin. Tämän vapaa viikonlopun kynnyksellä itkin ensimmäistä kertaa. Itkin, kunnes nukahdin.
Ja aamulla taas väkisin sängystä ylös.

Onneksi mulla on äiti joka auttaa vaikka kaukana onkin, mummi jolle voi soittaa vaikka jokapäivä ja kysyä neuvoja erinäisiin asioihin sekä tietenkin ihan mahtavia ystäviä, joita ilman en ehkä olisikaan jaksanut ♥

Nyt ehkä vähän eksyttiin aiheesta, mutta kaikille nyt varmaan tuli selväksi, että tämä viikonloppu oli todella tarpeen.

Äiti ja pojan kummi miehensä kanssa haki Kevinin perjantaina viideltä.
Tein itse viikon ylitöitä ja otin lyhärit perjantaille, joten oltiin kotona ennen kolmea ja kerittiin hyvin syödä ja jutella tarhapäivän jutut ja tuleva viikonloppu ennen heippoja.
Poika lähti innoissaan mummin matkaan.

Kevinin viikonloppu oli mennyt oikein hyvin. Oli kuulemma ollut oikein kiltti ja höpötellyt paljon juttuja. Olivat saunoneet, syöneet makkaraa, ajaneet nurmikkoa ja käyneet jossain pienessä tapahtumassa metsässä.






Itsellänikin meni oikein hyvin ja viikonloppu menikin todella nopsaa!
Perjantaina pitkästä aikaa viihteelle ja se venyikin aamu viiteen...
Lauantai meni aika lailla heikossa hapessa, mutta kykenin sentään kavereilla käymään.
Kyllä sitä osasi siitäkin nauttia hurjasti, että ei tarvinut kytätä kelloa ja sai lahnailla niin pitkään kun huvitti, kun kukaan ei kaivannut minua kotiin. Lähdinkin sitten vasta puoli ysin aikaan illalla. Kun normaalisti siinä olisi yksi riiviö mukana roikkumassa ja kotiin olisi lähdettävä viimeistään seiskalta.
Tämä päivä meni pyykkiä pesten, ruokaa tehden ja rehellisesti ihan vaan sohvalla maaten, tekemättä yhtikäs mitään!




Kolmelta sitten lähdin kaverin kanssa ajamaan Kouvolaan hakemaan poikaa kotiin. Jouduttiin lähteä niin aikaisin, koska matka yhteen suuntaan kestää 1½-2tuntia.
En viitsinyt yksin lähteä, koska mulla on ongelmia väsymyksen kanssa, joten auttaa vähän, että on joku jonka kanssa jutella ajaessa ja jos väsymys olisi mennyt ihan mahdottomaksi olisin voinut pyytää kaveria ajamaan loppuun.

Oli ihanaa nähdä rakas ja halia ♥
Juotiin kahvit ja lähdettiin ajamaan takaisin kotiin.
Tuolla se pieni nuhanenä tuhisee jo unten mailla ja toivon, että itsekin pääsen ajoissa nukkumaan, niin jaksaa taas startata uuden viikon!

Kyllä aijon pyytää jatkossakin näitä lapsivapaita, ja sitten jossain vaiheessahan saankin näitä säännöllisesti, kun Kevin pääsee isälleen kyläilemään.
Tekee erittäin hyvää olla se pari päivää niin, ettei todellakaan tarvitse miettiä ketään eikä mitään.
Nyt virkein mielin kohti uusia haasteita!
Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

14.8.2016

tehomimmi

Vietin perjantaina todella mukavan illan kaverin kanssa ja siitä sain jotenkin virtaa koko viikonlopuksi. Käytin tuon hyvän energian hyödyksi ja siivosin ihan kaikki kaapit!
Nyt on vaatteet, lakanat, pyyhkeet, koristeet, erinäiset johdot ja piuhat ja kaikki työkalut&remppa vehkeet järjestyksessä.
Tulee jotenkin todella levollinen mieli, kun kaapit on järjestyksessä ja kaikki tavarat omilla paikoillaan.
Toki lisäksi perus siivoukset, imurointi, pölyjen pyyhintä, vessan pesu, pyykkiä ja tiskiä jne.
Lisäksi sain vihdoin tulostettua ja leikeltyä läjän kuvia albumiin.
Ja ehdittiin me tänään näkemään kavereitakin!
(kaikissa kaapeissa on vielä jopa vähän tilaa, enkä väkisin niitä täytäkkään, koska varsinkin taas joulun alla tulee tilanne kun pohtii mihin kaiken tunkee...)


Voitin perjantaina myös kaksi pelkoani. Olen aina sanonut, etten tuohon meidän lähi prismaan tule IKINÄ ajamaan itse autolla, koska se on niin jumalattoman pieni ja ahdistava. Lisäksi olen sanonut, että ajan mielummin paskasella autolla, kuin ajaisin sen itse sinne tunneliin ja panikoisin, että osaanko mennä sinne oikein.
No arvatkaas mitä! Kun kaveri oli henkisenä tukena, hurautettiin lähi prismaan ilman mitään ongelmia ja saatiin jopa oven vierestä parkki. Sen jälkeen tankkaamaan ja automaattipesulaan!
Vitsi mikä fiilis. Nyt kykenee jatkossakin, jopa vähemmällä panikoinnilla.

Palkitsin itseni tästä viikonlopun ahkeroinnista tilaamalla pitkästä aikaa itselleni vaatteita ja meikkejä! No joo, tulee sieltä Kevinillekkin muutama juttu :D

Ensiviikko on myös tapahtumaa täys, töiden lisäksi siis, mutta enköhän mä jaksa, sillä mielessä kutkuttaa jo ensimmäinen lapsivapaaviikonloppu!
Kevin lähtee siis äidilleni perjantaina töiden jälkeen ja käyn hakemassa murusen sunnuntai-iltana takaisin kotiin.
Koko neljän vuoden aikana olen ollut pojasta erossa max. vuorokauden, joten kyllä pikkasen jännittää, mutta kyllä mä myös tällähetkellä tarviin sen, että voin käydä rauhassa kaupassa ja sitten vaan olla. Välittämättä mistään kaksi yötä ja yhden kokonaisen päivän.
En malta odottaa!
Näistä aiheista ja tunnelmista siis lisää ensiviikolla, mukavaa viikon alkua kaikille!




11.8.2016

Ryhmä Hau synttärit

Ekaa kertaa Kevin osasi itse toivoa millaiset synttärit hän haluaa. Ei jotenkin yhtään yllättänyt Ryhmä Hau valinta.
Tänävuonna synttärit pidettiinkin meillä kotona (kolmet edelliset pidetty mun äidin luona), koska aiemmin meillä on ollut kesälomaa elokuun puoleen väliin, mutta nyt ehti jo arki alkaa ennen juhlia.
Myös vieraita oli tällä kertaa vähemmän kaiken erohässäkän jäljiltä.

Lauantaina tuli sukulaisia ja kummeja ja sunnuntaina kaveria ja koiraa. Ja kyllä, koira kuulemma lasketaan vieraaksi ja se taisi olla se paras juttu :D





Tänävuonna halusin päästä mahdollisimman helpolla.
Koristeina oli vain muutama Ryhmä Hau pallo ja samaa sarjaa muutama roikkuva koriste sekä pieni tietopaketti.




Tarjoiluna oli minun tekemä pelti piirakka, jossa oli kinkkua, fetaa, paprikaa, purjoa, juustoraastetta ja tomaattia.
Valmis pohjista tehty täytekakku jossa nutellaa, mansikkaa&rahkaa ja päällä sokerikakkukuva, kermavaahtoa, kiiviä, mandariinia ja mansikkaa pilkottuna.
Kevinin lemppareita: riisipiirakoita ja munavoita.
Yrttivoipatonkia, tuulihattuja, sipsiä, rypäleitä ja valmis taikinasta tehtyjä suklaapipareita.




Kevin halusi välttämättä pukea oman Ryhmä Hau paidan juhliin, mikäs siinä, ei aina tarvi olla niin juhlava.
Hienosti hän osasi puhaltaa kaikki neljä kynttilää ja nautti jälleen huomion keskipisteenä olemisesta.


Lahjoiksi hän sai ylläripylläri Ryhmä Hau sarjaa muutaman koiran ja autoja, koulutuskeskuksen, vahtitornin ja DVD:tä sekä normi pikkuauton ja jonkun autojen lähetys koneen, paidan, Sylvanian Families sarjaan lehmä vauvat, liikennemerkkejä automatolle, rahaa.











KIITOS kaikille mukana olleille ♥

9.8.2016

Kevin 4v.

Meidän iso pieni rakas täytti viime viikon torstaina jo 4-vuotta! Hurjaa ♥

Tämän postauksen voisi aloittaa tuolla haastattelulla. Olen esittänyt n.3kk välein Kevinille suht helppoja kysymyksiä ja kirjaan sanasta sanaan hänen vastaukset, sillä niistä on niin helppo sitten nähdä edistyminen.
Postauksen kuvat ovat pari viikkoa vanhoja, kun otettiin mökillä 4v. kuvia.


Kuinka vanha olet?´´kolme`` .... ´´neljä``

Oletko jo iso poika?´´ei olee``

Minkä väriset hiukset sinulla on?´´keetane. MUSTA!`` (keltainen. musta)

Onko uudessa tarhassa kivaa?´´Ei. Ännää on. mimä peekään`` (ei. jännää on. minä pelkään)

Oletko saanut uusia kavereita?´´ostanu. Eeeei``

Mitä leikit tarhassa?´´Simba`` ´´Paljo romuu autossa.`` ´´Keinussa``

Mitä lemmikkejä meillä on?´´Dita meillä. Kissa. Dita, Lola. Dita, Lola``

Ketä muita meidän perheeseen kuuluu?
- (ei ymmärtänyt kysymystä)

Mikä on sun lempi ruoka?´´karapuikkoo. Nakkii!!`` (kalapuikkoja Nakkii)

Mitä tykkäät kattoa telkkarista?´´Ryhmä Hau kattoo. paussille, työmää, kattoo`` (Ryhmä hau katsoo. Paussille, syömää, katsoo)


Kevin 4v. tykkää ulkoilusta, musiikista/laulamisesta, autoleikeistä, kotileikistä, pelaamisesta, mutta inhoaa häviämistä, odottamista ja yksin leikkimistä.
Hänellä on mieletön mielikuvitus ja loistavia ideoita, mutta hän ei saa kerrottua hienoja ajatuksiaan muille niinkuin haluaisi ja se usein turhauttaa.

Hän oppi kesäkuussa uimaan käsikellukkeiden kanssa, sukeltamaan ja hyppimään itse veteen ja on siitä tosi innoissaan. Hän on hyvä kiipeilemään, mutta usein sattuu ja tapahtuu kun ei viitsi olla varovainen.
Muutenkin suojeluvaisto on varmaan jotain syötävää.. Vaikka kuinka yrittää varoittaa ja muistuttaa niin ei, joka kerta hypitään älyttömistä paikoista pääedellä, juostaan seiniä/kaappeja/puita/tms. päin tai muuta vastaavaa.


Pituutta oli 4v. neuvolassa se 101cm ja painoa 14.7kg
Vaatekoko on pääosin 104, myös 110 käytössä. Jalan mitta on 16½cm, kengän koko kengistä riippuen 26-27.

Hän on vilkas, malttamaton, äkkipikainen, välillä turhan raju, mutta kuitenkin empaattinen ja ihana.
Minun oma rakas ♥



Yritän mahdollisimman pian saada postauksen myös synttäreistä tehtyä!

8.8.2016

Ensimmäinen työpäivä ja blogi ahdistus

Mun pitäisi ehdottomasti olla jo nukkumassa, koska tänäänkin aamulla oli niin tuskaisaa herätä kuudelta herätyskellon pärähtäessä, mutta halusin tulla pikaisesti päivittämään tätäkin.
Mulla on ihan hirveä ahdistus siitä, kuinka tappiolle tämä blogi on jäänyt nyt kaiken muun elämän myllerryksen keskellä. Pahoittelut!

Mun PITI kirjoittaa viime viikon torstaina postaus, jossa olisi Kevinin haastattelu ja muutenkin jotain Kevinistä, joka täytti jo 4-vuotta. Mun PITI julkaista 4v. kuvat.
Eilen mun PITI kirjoittaa synttäreistä, mutta pääsin vasta siihen pisteeseen asti, että olin purkanut ja lajitellut kuvat, vielä ne pitäisi muokata ja kirjoittaa se itse teksti...

Mä teen ja julkaisen nuo kaikki heti kun ehdin.

Tänään mulla oli tosiaan ensimmäinen työpäivä. Aamu oli tosi jännä, kun ensimmäisen puolituntisen ihmettelin kaaoksen vallassa olevaa kerhotilaamme yksinäni. Sitten onneksi tuli työkaverit ja päästiin hommiin.
Oli kiva nähdä vanhoja tuttuja (aikuisia sekä lapsia) pitkästä aikaa.
Tänään järjesteltiin tilojamme, mietittiin huomista info tilaisuutta ja järjesteltiin siihin liittyviä asioita.
Jouduin/pääsin myös heti vastaamaan ekaa kertaa kännykkään ja sain tuntea itseni taas hiukan tyhmäksi..
Tiimikaverini olivat siis jo lähteneet kun kerhon kännykkä pirahti soimaan. Ensimmäisenä aloin paniikissa miettiä, että kenelle mä kiikutan sen kun kerhon ohjaajat on jo lähtenyt, mitä mä teen?!?
Sitten tajusin, että niin, hitto mähän olen täällä nyt töissä - ehkä mun pitäis vastata tähän.
Ja puhelu meni kyllä sitten hyvin ja oli jollain tapaa voittaja olo ´´haa selvisinpäs!``
Se tiivisti ekan päivän fiilikset aika hyvin.. Alku panikoinnin jälkeen päivä oli onnistunut ja odotan innolla tulevaa työrupeamaa!

Mutta nyt on pakko lähteä nukkumaan, josko huomenna olisi vähän skarpimpi ja välttäisi tuollaiset ajatuskatkokset, haha!

2.8.2016

Viimeinen lomaviikko ja ero

Viimistä viikkoa kesälomaa viedään ennen töiden alkua.
Kevin on jo tällä viikolla lyhyempää päivää tarhassa, koska vaihtoi uuteen niin saa kevennetysti totutella. Viikonloppuna vietetään ison pienen rakkaan 4v. synttäreitä ja sitten onkin aika pakata työkamppeet autoon ja kurvata maanatai aamuna ekaa kertaa töihin!

Pakko sanoa, että jännittää ihan pirusti!
Kasa paperia ja muistilappuja mitä kaikkea pitää kysyä johtajalta, kaikkeen säähän sopivaa vaatetta, eväät...
Yhtään ei jotenkin osaa vielä edes ajatella asiaa, tokikin tässä nyt on ollut kaikkea muutakin ajateltavaa. Välillä en edes muista asiaa, sitten taas iskee jännitys ja samaan aikaan hurja innostus.
Toisaalta voisin jatkaa vielä lomailua, mutta toisaalta kiva päästä arkirutiineihin taas kiinni.

Eli aika ristiriitaisissa fiiliksissä mennään!


Edelliseen postaukseen palatakseni, ensinnäkin: kiitokset teille tsemppaajat ♥
Meillä ei oo mitään hätää täällä :)
Pari vastausta voisin heittää tulleisiin kommentteihin:
Kirjoittelu tänne jatkuu, ja kirjoitan kyllä niin tiuhaa kun vaan ehdin kasata asiaa ja kirjoitella, kiitos kun maltatte!



Ja joo, en ole hirveästi meidän parisuhteen tilasta kirjoitellut, koska Rasmus ei olisi siitä pitänyt enkä itsekkään nähnyt sitä asiaksi jonka jakaisin kaikkien kanssa, vaikka välillä mietinkin että voisi helpottaa oloa, jos kirjoittaisi.
Yrittäkäähän muistaa (kenen tahansa blogia lukiessanne), että se mitä blogista luette tai näette on vain pientä pintaraapaisua. Todellisuus voi olla jotain ihan muuta vaikka kirjoittaja kirjoittaisikin rehellisesti, mutta en usko, että kukaan kirjoittaa aivan kaikesta elämästään.
Mutta joo, kyllä ero oli tiedossa ja tulossa jo pitkään. Oikeastaan varmaan jo pari vuotta. Yritettiin vaan kuitenkin jatkaa yhdessä Kevinin takia.
Mutta kuten jokainen varmaan tajuaa, jos ei ole enää rakkautta, ei arvostusta, on tapahtunut asioita joita ei voi korjata ja antaa anteeksi ja jopa tulevaisuus näyttää molempien mielessä ihan eriltä. Niin ei, sitä ei vaan pysty enää jatkamaan. Ja silloin se ero on paras jopa lapsen kannalta.

Minä asun Kevinin kanssa, Rasmus etsii itselleen asuntoa ja kun sen löytää niin tapaa Keviniä säännöllisesti. Ja sitä ennenkin tulee töidensä jälkeen välillä katsomaan poikaansa ja minä pääsen silloin lähtemään yksin esim. kauppaan tai kavereille. Eli ei ole mitään kummempaa draamaa, kumpikin haluaa vain saada yhteisen lapsen asiat rullaamaan mahd. helposti ja kaikille mieluisalla tavalla.
Ainakin toistaiseksi pyrin siihen, ettei minun ja Kevininkin tarvitsisi muuttaa, mutta asutaan tällähetkellä kyllä ihan liian kalliissa kämpässä, joten saa nyt nähdä miten käy. Aika näyttää.
Muuten asiat on saatu jo hyvin hoidettua, lastenvalvojalle saatiin aika lokakuun lopulle.

Erot on aina vaikeita, vielä vaikeampia ne on silloin, jos kaikki on ollut yhteistä ja asuttu yhdessä ja sitäkin vaikempaa, kun kuvioissa on lapsi mukana.
Mutta jos siitä jaksaa räpiköidä yli, voi huomata, että se kannatti.
Olen tällä hetkellä aika hemmetin onnellinen stressistä huolimatta  ♥

(alla muutama kappale, joita on tullut viime iltoina kuunneltua kovastikin)

                                                                            https://www.youtube.com/watch?v=I5zRPbh1Fas
                                                                                                  Laura Voutilainen - Miks ei


                                                                                https://www.youtube.com/watch?v=PeJAZE721OI
                                                                                   Johanna Kurkela - oothän tässä vielä huomenna


Aurora - Kaikki mitä näät
 
Aurota - Täydelliset