27.9.2016

Hyvästit karvalapsille

Tämän hetken olen pelännyt koittavan jo pitkään. Kissa-allergiani nimittäin paheni vain ja valitsen kyllä terveyteni ennen eläimiä vaikka kissamme niin kovin rakkaita olivatkin.
Päätös oli todella vaikea ja raskas, mutta onneksi löysin niille täydellisen oloisen uuden kodin.

Mulla oli kriteerinä, että ne pääsee ehdottomasti samaan kotiin ja siellä ei saa olla pieniä lapsia, koska Lola on ahdistunut Kevinistäkin. Se on toinen suuri syy luopumiseen; tiedän, että Lola on onnellisempi perheessä, jossa ei ole pieniä lapsia.


Meiltä oli matkaa uuteen kotiin puolitoista tuntia autolla.
Uusi koti on iso omakotitalo, jossa on kaksi aikuista ja kouluikäisiä lapsia. Lisäksi siellä on 7v. maatiais kolli ja 1v. maatiais kolli veljekset.
Heillä kissat saa olla vapaasti kissoja, ei haittaa, että verhot heiluu ja matot vaeltaa ja karva pöllyää.
Dita saa kaipaamia riehumiskavereita ja Lola saa rauhaa, hellää rakkautta ja tilaa.
He olivat muutenkin jo etsineet itselleen bengalia ja haaveillut myös ragdollista.

Perjantaina illalla pakkailin itku silmässä kissojen tavaroita, purkasin kiipeilypuuta ja hyvästelin kisuja ja lauantaina aamulla lähdettiin ajamaan kohti uutta kotia. Halusin itse viedä ne, koska halusin varmistua, että paikka on hyvä ja nähdä miten rakkaat ottaa asian. Kaikki niiden tavarat lähti mukana, vaikka uudessa kodissa olikin ennestään tarvittavat, mutta on sitten ne omat tutut tavarat ja hajut.

Pari tuntia olin uudella kodilla, katseltiin paikkoja, juotiin kahvit ja kirjoitettiin paperit sekä kasattiin kiipeilypuu. Vanhin kolli oli omilla retkillään, mutta kaksi muuta kollia olivat heti vastassa. Suhinaa ja murinaa riitti, mutta eivät alkaneet tapella.
Lola heti tutki uusia paikkoja rohkeasti, mutta Dita pysytteli piilopaikoissa.
Kyllä oli kamalaa se lähtemisen hetki, halasin molempia enkä olisi halunnut päästää irti.


Olen onneksi saanut sieltä nyt joka päivä kuvia ja kuulumisia. Tänään Lola ja Dita on vihdoin syöneetkin.
Uskon, että kunhan tottuvat niin ovat siellä oikein onnellisia.

Meillä Kevin tuli kotiin sunnuntaina ja olin kyllä etukäteen kertonut, ettei kissoja sitten enään ole ja eipä tuo ole asiaan juuri reagoinut. En tiedä miten hän asian ymmärtää, kuvitteleeko, että kisut tulee vielä takaisin ja sitten ehkä joskus vaan unohtaa asian.. No, parempi näin, olisi itselle vielä vaikeampaa, jos lapsikin ikävöisi kokoaika.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi27.9.16

    Voi.. harmi juttu:/ varmasti ollu tiukka paikka jättää ne kisut uuteen kotiin. Mut niinku sanoit..terveys aina ensin! Varmasti kissat kotiutuvat ja viihtyvät kun kuulosti niin mukavalta tuo niiden uusi koti:)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi28.9.16

    Hurjasti jaksamista!!

    VastaaPoista
  3. Anonyymi29.9.16

    Tuli ihan itsellenikin surku :( sulle on kyllä tapahtunut paljon viime aikoina. Paljon jaksamisia ja onneksi kisut löysivät uuden kodin!

    VastaaPoista
  4. Anonyymi29.9.16

    Tuli ihan itsellenikin surku :( sulle on kyllä tapahtunut paljon viime aikoina. Paljon jaksamisia ja onneksi kisut löysivät uuden kodin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥