11.9.2016

Kaksi ihanaa viikonloppua

Kiirettä on pitänyt ja se näkyy ikäväkyllä postaustahdissa...
Töissä on kiirusta, töiden jälkeen ruokahommat, sitten on jokapäivä jotain ohjelmaa, äkkiä onkin jo taas iltapala-aika, iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Sitten olen itekkin niin loppu jo, että en edes huomaa kuinka se pari tuntia vierähtää sohva nurkassa ja on mentävä itsekin nukkumaan..

Mutta onneksi on viikonloput!
Nyt onkin ollut kaksi tosi kivaa viikonloppua peräkkäin ja niistä halusinkin kirjoitella. Jotain kivaa pitkästä aikaa.

Viime viikonloppuna nähtiin kavereita lauantaina sekä sunnuntaina. Sunnuntaina Niina ja Niklas tuli meille koko päiväksi. Ensin tein ruokaa, juteltiin, pojat leikki ja riehu.
Pojat söi lasten pöydässä hienosti ja me normi pöydässä.
Kahvit päälle ja pihalle.


Ulkonakin sattu olemaan tosi hyvä sää! Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, topissa tarkeni, ihan kuin kesä olisi vielä. Leikittiin tunti puistossa ja todettiin, että nyt kyllä alkaa olla molemmat jätkät ihan väsyksissä. Oltiin ensin suunniteltu ettei kumpikaan nuku päikkäreitä, mutta molemmat olikin herännyt aamulla tosi aikasin niin päätettiin kuitenkin yrittää, kuitenkin asenteella, ettei se onnistu kuitenkaan.







Kevin omaan sänkyyn ja Niklas mun sänkyyn. Meni ehkä 15min. niin molemmat oli unessa!!
Oli ihanaa vaan istua rauhassa, syödä jätskiä ja olla. Välillä jutella, mutta sekin oli jotenkin todella mukavaa kun vaan oltiin molemmat omissa ajatuksissa. EI ollut pakko puhua mitään, riitti että toinen oli siinä vierellä.
Puolitoistatuntia annettiin nukkua ja sitten mentiin herättelemään.
Syötiin taas ja jatkettiin leikkejä iltaan asti. Heidän lähdön jälkeen olikin jo iltapala-aika ynnämuut.
Oli kyllä tosi kiva päivä. Jos Niina luet tätä niin kiitos ♥



Tämä viikonloppu vietettiinkin mun äidillä ja päätin kokeilla ekaa kertaa lähtä Kevinin kanssa kahdestaan junalla. Mentiin vain yhdeksi yöksi, joten sain kaiken mahtumaan yhteen reppuun, joten sinällään helppoa. Isommilla kantamuksilla en lähtisikään, vaan sitten valitsen ennemmin auton. Juna nyt kuitenkin tälläiselle lyhyelle reissulle on nopeampi ja mukavampi tapa.
Meidän juna lähti lauantai aamuna jo puoli 9, joten olin tehnyt aamupalaleivät meille mukaan junassa syötäväksi niin niihin ei mennyt aamusta aikaa. Olin myös ottanut istumapaikan suoraan leikkitilan edestä, joka myös helpotti matkaa.




Aamujuna oli rauhallaninen ja matka sujui todella mukavasti. Perillä meitä oli vastassa äitini ja Kevinin kummi, jonka kyydillä päästiin äiskälle.
Kevin oli tietenkin taas tosi innoissaan ja selitti junamatkasta.
Lauantai meni leikkien, leivoksia syöden, ulkoillen ja kalaa savustaen.
Ja tietenkin minä nyt sitten tulin kipeäksi, sitä olenkin tässä jo kuukauden verran odotellut, että milloin iskee töisä.
Flunssaa vain, nuhaa, kurkkukipua, yskää, keuhkoihin sattuu, päätä särkee, heikottaa ja väsyttää. Mutta kuumetta ei ole, joten finrexin voimalla töihin...




Tänään sain nukkua aamusta pitkään univelkoja pois, kun äiti touhusi Kevinin kanssa. Yhdeltätoista kömmin itsekin ylös ottamaan lääkettä.
Päivä meni aika rennosti vaan leikkien ja sohvalla löhöillen, kun ei jaksanut tehdä yhtään mitään.
Juna takaisin lähti 17.20 ja sepä olikin sitten melkoinen matka.. Heti ensimmäisenä sain vääntää rautalangasta yhdelle mammalle että hän on levittäytynyt minun varaamalleni paikalle ja aion todellakin tulla omalle paikalleni, kun olen sen vartavasten varannut että saan siitä vahdittua omaa lastani. En edes tajua miten kukaan kehtaa alkaa mussuttaa vastaan ollessaan toisen ihmisen paikalla. Varsinkin, kun tein heti selväksi että en aio paikkaani vaihtaakkaan.
Junassa oli hirvittävä ruuhka, ja muistin jälleen oikein hyvin, miksi kuitenkin olen valinnut mielummin sen autolla ajamisen.
En ole hetkeen nähnyt niin likaistakaan junaa, kun tuo oli ihan lääsmätty kaiken näköisellä syötävällä, juotavalla ja jopa muovailuvahalla. Eniten kuitenkin rupeaa verenpaineita nostamaan se, kun on todella huonosti käyttäytyvä lapsi jota vanhempi ei vauvaudu ollenkaan komentamaan. Tuostakin lapsesta näki niin hyvin, kuinka hän oli jo oppinut ja kasvanut siihen että hän voi tehdä just mitä haluaa kun ei häntä kuitenkaan kielletä. Kaiken huipuksi tuo lapsi rupesi rääkymään minulle, kuinka hänelle ei käy se, että tulen istumaan siihen (minun) paikalleni. Totesin sitten vaan rauhallisesti, että sekun ei ole lasten päätettävissä.

Kevinilläkin lähti vähän lapasesta taas, kun oli kaksi villimpää ja isompaa poikaa joiden kanssa riekkua, mutta onneksi miljoonat kiellot (vaikka se onkin niin turhalta välillä tuntunut) alkaa tuottaa tulosta ja jätkä jopa uskoi kun sanoin jostain asiasta, eikä tarvinut edes sanoakkaan kun neljä kertaa jostain. Ai luoja mikä helpotuksen tunne, kun tajuaa että hermojen menettäminen ei olekkaan ollut turhaa ja jopa tuo yksilö alkaa oppia jotain! :D

Ja ei, tällä en nyt halunnut kiillottaa sädekehääni, vaan tuoda ilmi sen, että en pidä omaa lastani (todellakaan!) täydellisenä ja ymmärrän sen, että lapset ei läheskään aina eikä välttämättä edes joskus, osaa käyttäytyä nätisti, mutta sitä minä en vaan sulata millään, ettei näitä lapsia edes yritetä komentaa, niiden ei selvästikkään edes haluta oppivan olemaan niinkuin kuuluu...

Semmoista sunnuntai raivoamista niin on keveämpi mieli aloittaa taas uusi viikko nuhanenänä!
Hyvät yöt kaikille ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥