18.9.2016

Minun työpäivä

Nyt on töitä takana yli kuukausi ja ajattelin kirjoitella millaisia työpäiväni yleensä on.
Kirjoitan ensin työpäivistä ma-to ja erikseen perjantaista, koska se on ihan erilainen.

Eli normaalisti menen töihin kasiin, tai no, olen kyllä aina reippaasti etuajassa, koska haluan ehtiä ottaa kahvin, viedä tavarani paikoilleen ja katsoa yhteiseltä taulultamme, mitä työpäiväni ensimmäisen tunnin aikana tapahtuu.
Tuolla taululla nimittäin lukee lista poissaolevista työntekijöistä ja siellä on ns. avunhuuto jos johonkin ryhmään tarvitaan apuja.

Jos johonkin siis tarvitaan aamupalalle (klo 8-9) apua niin menen sinne aamupalakärrien kanssa. Autan aamupalan kanssa, aamupalan siivouksessa ja ehdin hetken touhuta lasten kanssa. Sitten lähden ysiksi kerhon tiloihin ja ulos ottamaan kerholaisia vastaan.

Jos missään ryhmässä ei tarvita apua, on minulla puolituntia aikaa tehdä koneella hommia ja suunnitella toimintaa yms.
Puoli ysiltä tulee meidän puolipäivälapsi. Toki silloinkin voi tehdä jotain pikku näpertelyä samalla kun jutustelee lapsen kanssa, joka yleensä piirtelee tai muovailee sen pienen hetken ennen kerhon alkua. Ja ysiksi puetaan tosiaan itsemme pihalle.

Ysiltä alkaa saapua kerholaisia, aamupäivisin listoilla on 12-14 lasta.
Ollaan ulkona tunti. Kaatosateella ei olla, mutta onneksi sellaista päivää ei vielä ole ollut!
Meitä on aina kaksi aikuista samaan aikaan, joten toinen lähtee aiemmin sisälle ottamaan lapsia vastaan ja toinen lähettää pihalta.

Sisällä riisumisten jälkeen on pieni piiri, jossa yleensä katsotaan ketä on paikalla, mikä päivä on, millainen sää oli ulkona ja sitten laululeikkejä.
Siitä hakemaan eväitä ja syömään. Itsekin syön yleensä jotain pientä, kuten banaanin lasten kanssa yhtäaikaa, kun on jo niin kova nälkä.

Syömisen jälkeen on vapaata leikkiä, jumppaa, askartelua, piirtelyä, muovailua, lautapelejä jne.
Lapset haetaan kahteentoista mennessä, paitsi se puolipäiväinen lapsi, joka on 12.30 asti. Tuohon aikaan me kaikki kolme meidän tiimistä ollaan paikalla ja se vähän vaihtelee kuka sen puolituntisen on lapsen kanssa. Jos se en ole minä, niin mulla on puolituntia aikaa syödä, juoda kahvi ja käydä vessassa ja sitten taas puen itseni ulos.
Jos se olen minä niin odotan, että lapsi on haettu, menen sitten tauolleni ja sitten vasta yhdeltä ulos.

Toinen erä kerholaisia tulee siis 12.30, iltapäiväryhmissä lapsia on listoilla 9-14.
Kerhoissa runko on täysin sama. Ollaan tunti ulkona, sisälle, piiri, syödään, touhutaan ja lapset haetaan 15.30 mennessä.
Sitten siivotaan paikat, suljetaan ikkunat ja ovet.

Työaikani loppuisi virallisesti 15.39, mutta olen yleensä neljään asti, koska siten saan korvattua päiviä jolloin joudun lähteä pakollisille menoille tai jos menoja ei ole, niin pääsen perjantaina aiemmin kotiin (tai tavoite on päästä..) Puolen tunnin aikana (tai oikeastaan aikaa on 15-20min. koska kertaakaan ei ole ollut ovet lukossa tasan puolelta..) laittelen vielä seuraavan päivän juttuja valmiiksi, käyn hoitamassa koneella hommia ja sitten kotiin.

Perjantait onkin tosiaan ihan erilaisia. Perjantaisin ei ole iltapäiväkerhoa ollenkaan, joten molemmat työkaverini ovat aamupäiväkerhossa, jolloin minä vapaudun menemään muihin ryhmiin auttamaan koko päiväksi.
Jos jostain ryhmästä puuttuu joku perjantaina, menen hänen tilalle, eli työpäiväni voi alkaa aikaisempaa tai myöhempään kuin normaalisti. Hoidan perus päiväkoti juttuja, syön evääni lasten kanssa yhtäaikaa.
Perjantaisin meillä on oma tiimi 12.30-13.30 eli en pidä erikseen taukoja, kun saan siinä samalla vetästyä kahvin. Tiimissä suunnitellaan toimintaa, päivitetään kerhon omaa blogia ja jutellaan kuluneesta viikosta.
Tiimin jälkeen menen taas takaisin ryhmään ja mikäli mahdollista, otan lyhärini (tasaan ylityö tunnit) ja lähden aiemmin kotiin.

Suunnitteluaika on aika kortilla ja välillä tuntuu, että to do lista vaan kasvaa, mutta toisaalta tykkään loikkia pitkin taloa, koska siinä tutustuu hyvin kaikkiin työntekijöihin ja myös lapsiin. On mukavaa, kun muistaa (melkein) kaikkien lasten nimet kun heitä näkee kuitenkin pihalla, ja kaikki lapset muistaa ja tunnistaa minut.

Jotkut päivät on raskaampia (henkisesti ja/tai fyysisesti), joskus saa milloin mitäkin eritteitä päällensä (kaikki mahdolliset vaihtovaatteet itselläkin välttämättömät), joskus korvissa soi huuto/itku/muu metakka vielä illalla nukkumaan käydessäkin, joskus saa nyrkistä/hampaista/kynsistä, joskus tekisi mieli heittäytyä itsekin lattialle parkumaan ja palkkakin saisi olla parempi - ei joskus vaan aina. Mutta on tuo työ silti vaan niin ihanaa ja antoisaa. Saa kuunnella lasten mahtavia juttuja, nähdä mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä, auttaa, opettaa, nähdä se aitous ja onnistumisen ilo ja ne halit ♥


EDIT. kun puhun ryhmistä, tarkoitan päiväkotiryhmiä, joita talossa on neljä.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi19.9.16

    Kuulostaa mukavalta työltä ja uskon että sopii sulle tosi hyvin! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kyllä ihan omalta jutulta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥