30.10.2016

Tapaturmainen viikonloppu ja uusia koristeita

Oltiin viikonloppu Kouvolassa mun äidin luona.
Kevin pääsi ulos sateeseen leikkimään mumminsa kanssa ja se taisi olla ihan parasta. Syötiin äiskän synttärikakkua ja otettiin rennosti. Nähtiin myös yhtä Kevinin kummia ja minä kävin lauantai-iltana moikkaamassa yhtä kaveria pitkästä aikaa. Käytiin jätskillä, kahvilla ja vähän ajelemassa. Kouvolassa on ihan jees ajella varsinkin illalla, kun voi huoletta ajaa ilman sen kummempaa suunnitelmaa, eikä muuta liikennettä juuri ole :D


Perjantaina otetut tarhakuvatkin pompsahti nettiin jo lauantaina ja tehtiin heti tilaus. Oli hurjan hyvät kuvat, mutta jäi harmittamaan tosi paljon, että ne vaatteet mitkä olin varannut kuvaukseen, olikin ehtinyt sotkeentua ja päällä oli varavaatteet. Paita oli jees, mutta housut olisi pitänyt tajuta myös vaihtaa reppuun...

Käytiin myös vähän ostoksilla ja löysin pitkästä aikaa sellaisia koristeita, millaisia olen yrittänytkin metsästää.
Ensimmäinen joulutonttukin sai asettua taloksi.







Tuonne lyhtyyn kävin tosiaan tänään aamulla metsästä hakemassa mustikanvarpua, jonka spraymaalasin valkoiseksi. No sen varvun hakeminen ei mennyt ihan putkeen taas.
Kun olin laskeutumassa metsästä sellaista rinnettä alas, se olikin ihan mielettömän liukas märkien lehtien alla olevan kallion takia ja sitten sitä mentiin, ennenkuin ehdin edes tajuta mitä tapahtuu.
Istun maassa rinteen alla ja katson jalkaani, joka on taittunut polvesta ns. ulospäin (eli ei luonnolliseen suuntaan niinkuin vaikka inkkari-istunnassa) ja nilkka oli taittunut perseeni alle.
Se oli ehkä yksi pelottavimpia hetkiä tähän astisessa elämässäni. Se shokkitila oli järkyttävä. Kun tuntuu ettei saa henkeä, huippaa, oksettaa ja mietit vaan, että mitähän helvettiä nyt.
Tajusin siinä, että hyvin todennäköinen kipu ei ole vielä tullut, mutta en uskalla nousta jalalle, kun en tiedä yhtään kantaako se vai olenko taas turvallani vai tuleeko se kipu sitten niin kovana, että taju lähtee. Tuon mietittyäni tuli tahaton itku ja aloin huutamaan apua. Kaikki oli sisällä eikä kuullut. Huusin niin kovaa kuin ääntä vaan lähti. Kiljuin jopa. Naapurin nainen haravoi pihallansa, vilkaisi pari kertaa, mutta ei tehnyt elettäkään tullakseen auttamaan, vaikka huusin monta kertaa selkeästi ´´APUAAA!!!`` Ihania me suomalaiset...
Lopulta tajusin, että ei, apua ei ole tulossa, joten ryömin pihasaunalle, jotta sain siitä tukea ja pääsin kapuamaan kunnossa olevan jalan päälle.
Siitä kinkaten lyhyt matka sisälle.

Luita ei mennyt, sillä jalka kantaa. Mutta ilmeisesti sieltä on jotain venähtänyt, koska polvi nuljuaa, nilkka nuljuaa ja naksuu ja koko hemmetin jalkaa särkee kokoaika ja joka askeleella meinaa kyynel vierähtää. Lääkettä otan säännöllisesti ja toivon, ettei tämä kipu pahenisi, vaikka sekin tietty on mahdollista.
Päästiin autolla kotiin, sillä onneksi se oli vaan vasen jalka, jota ei tuola motareilla tarvi. Toki silti se vähäinenkin kytkimen polkeminen ja ylipäätään autossa oleminen rasitti sen verran, että mietin autotallissa hetken että päästäänköhän kotiin asti.
Ehkä olisi hyvä käydä lääkärissä, mutta en sitten taas viitsi ns. turhaan mennä jos tämä tosiaan on vaan joku venähdys ja menee ohi ajankanssa...
Onko jollain kokemusta tällaisesta, mitä voisi olla?

Kuitenkin, mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille! Täällä otetaan 'rinta rottingilla' kaikki vastoinkäymiset vastaan ja jatketaan aina vahvempina!
Ps. Ootteko jo kuunnellu evelinan 24K albumia spotifyssa? -suosittelen, itse olen jo puhki kuluttanut sen tän viikonlopun aikana ♥ ♥

3 kommenttia:

  1. Anonyymi31.10.16

    Hmm..onko jalka helpottanut?
    Kuulostaa siltä että kannattaa varmaa kuitenki käydä lääkärissä.
    T. Hoitsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se paheni aamuksi joten menin lääkäriin. Venähdys polvessa, nilkka nyrjähtäny ja venähtäny. Viikko tukien ja keppien kanssa kotona leväten :/

      Poista
    2. Anonyymi1.11.16

      Voi ei. Mutta paranemista :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥