3.11.2017

Stumppaa tähän -kirja

Aloitin tupakoinnin nuorena ja tyhmänä 14-vuotiaana. 16-vuotiaana kaksi viivaa raskaustestissä sai lopettamaan tupakoinnin seinään. Olin koko raskaus- ja (lyhyen) imetysajan polttamatta eikä tehnyt edes tiukkaa. Kuitenkin retkahdin uudelleen vuoden savuttomuuden jälkeen.
Tauon jälkeen poltin viisi vuotta, kunnes n. kuukausi sitten päätin, että nyt riitti.
Kuitenkaan oma itsekuri ei riitä, joten päätin yrittää lopettaa kehutun stumppaa tähän -kirjan avulla.


Kirjaa lukiessa ei saanut edes yrittää vähentää tupakointia ja yhdessä kohdassa jopa käsketään sytyttämään tupakka.
Itse kuitenkin huomasin välillä, että ei vaan kyennytkään polttamaan koko tupakkaa kun teki niin pahaa.
Kirjan lukemiseen mulla meni pari viikkoa, sillä luin aina vain iltaisin, kun oli täydellinen oma rauha ja hiljaisuus, sillä kirja perustuu siihen, oletko itse päättänyt lopettaa ja sisäistätkö oikeasti lukemasi.

Välillä lukiessa turhautti tiettyjen asioiden toisto ja tyyli miten kirja on kirjoitettu, mutta toisaalta se toisto oli ihan hyväkin.
Asiat, joita kirjassa esitetään, on varmasti jokaisella tiedossa olevia asioita, mutta silti ainakin itsellä tuli monista jutuista ahaa -elämyksiä, sillä ne asiat esitettiin jotenkin paljon oivaltavaisemmin.

Kun kirja oli vielä kesken, ja siinä oli moneen kertaan luvattu, että lopettaminen on helppoa eikä vieroitusoireista tarvitse kärsiä, naureskelin itsekseni ´´niin varmaan. tulen kuitenkin kärsimään, mutta onhan kokeiltu tämäkin.``
Tiesin kuitenkin haluavani lopettaa ja olin tehnyt vakaan päätöksen, että kun kirja on luettu, lopetan, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa.

Kun lopulta kirja oli luettu loppuun, menin polttamaan viimeisen tupakan, pesin ja tuuletin parvekkeen, pesin kaikki hupparit, takit ja huivit ja heitin roskiin kaikki tupakkavälineet.

Nyt on mennyt pari viikkoa eikä mulla ole mitään hätää ollut missään vaiheessa. Tai no, keuhkojen puhdistuminen ei tuntunut järin mukavalle, mutta sekin herätti vaan siihen, kuinka täynnä p*skaa mun keuhkot on ja ihan omasta syystä!
Tottakai tupakointi on mielessä, mutta kuten kirjassa sanottiin, ei se haittaa, antaa olla.
Hetkinä jolloin oli tottunut menemään tupakalle, tulee tunne, että nyt pitää mennä johonkin ja tuntuu kuin koko sisin olisi jo menossa, mutta sitten muistaa, että ainiin ei mun tarvikkaa enää ja voi jatkaa sitä mitä ikinä olikaan tekemässä, oli se sitten vaikka paikallaan istuminen.

Eron ilman tupakkaa elämisen ja tupakoimisen välillä huomaa jo nyt: olen herännyt aamuisin pirteämpänä, olen ollut läpi päivien paljon pirteämpi kuin tupakoidessani, hermoni ei ole niin kireällä koko aika, tuntuu jopa kuin päivissä olisi enemmän tunteja kun se päivä ja tekeminen ei katkea tunnin välein siihen, että on pakko mennä myrkyttämään itseään.
Eikä mulla ole ruokaa/herkkuja kohtaan mitään kummempia himoja kuin tupakoidessanikaan, niinkuin monet syyttää lihomistaan lopettamisen jälkeen.
Ja onhan se kiva, kun ei haise tuhkakupille.
Eniten pelkäsin miten pärjään seurassa, jossa muut polttaa, mutta ihme kyllä sekään ei ole tuntunut oikein miltään.

Olen vihdoin vapaa tupakasta!
Jos sinäkin olet päättänyt vapautua tuosta pahimmasta ja salakavalimmasta huumeriippuvuudesta, suosittelen oman sekä monien tuhansien muiden hyvän kokemuksen perusteella lukemaan stumppaa tähän -kirjan avoimin mielin. Ethän sinä menetä siinä mitään jos kokeilet, pahin mitä voi tapahtua on epäonnistuminen, jolloin olet ihan samassa pisteessä kuin nytkin.


Tämä postaus ei ole maksettu mainos, vain oma rehellinen kokemukseni.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi4.11.17

    Jess! Onneks olkoon!! 😊❤️
    - S

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4.11.17

    Onnea! Tärkeä päätös ja onnistuminen!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥