17.3.2018

RV 14+ ja toka neuvola

Eilen tuli jo 15 viikkoa täyteen, ja oli tarkoitus tämä julkaista, mutta mulle iskikin pitkästä aikaa oikein kunnon vatsatauti, joka kesti vuorokauden. Joten eilinen meni erittäin vahvasti makuuasennossa tai pöntön vieressä.

Tällä viikolla oli tosiaan toinen neuvola maanantaina rv 14+3.
Suurimmaksi osaksi juteltiin asioista, mistä itse kyselin, olin nimittäin taas kirjoitellut pitkän listan asioita mitä piti muistaa kysyä, mm. onko snorklaaminen raskaana ihan ok, mitä allergialääkettä voin syödä ja mitkä rokot olikaan vaarallisia.
Vesirokon kun olen jo sairastanut niin ainoa varottava on parvorokko. Laitesukellus ei kuulemma olisi suositeltavaa, mutta snorkalukselle ei ole mitään esteitä.

Mukana minulla oli valmiiksi täytetyt voimavarakyselyt, missä oli erilaisia väittämiä ja piti ympyröidä asteikolta onko täysin samaa mieltä -- täysin erimieltä. No siellä oli kohta ´´tuleva synnytys ei huolestuta minua`` johon olin merkannut, että olen täysin eri mieltä.
Siitä sitten keskusteltiinkin pitkään ja kerroin aiemman synnytyksen kulun ja että sitä ei ikinä missään vaiheessa käsitelty kenenkään kanssa. Neuvolatäti oli sitten sitä mieltä - niin kuin toki minäkin-, että se olisi hyvä saada käytyä läpi ennen seuraavaa synnytystä ja hän laittaa minulle seuraavan käynnin yhteydessä sitten lähetteen synnytyspelkopolille.

Lisäksi sanoin siitä, että hirvittää, kun paino on alkanut jo nyt nousta mielestäni aika vauhdilla ja kun edellisessä raskaudessa sitä painoa kertyi 30kiloa enkä haluaisi samaa tilannetta uudelleen.
Neuvolatäti ei ollut vielä huolissaan ja muistutti, että se nyt joka tapauksessa nousee vauhdikkaammin, kun on kaksi kyydissä.
Sitten hän paineli mun mahaa, että missä kohtaa kohtu tuntuu ja totesi senkin jo olevan paljon ylempänä, kuin missä se normaalisti yksösraskaudessa tässä vaiheessa olisi.

Kuunneltiin sydänäänet, toinen oli taas kovinkin vauhdikas ja mylläsi oikein urakalla ja sykkeetkin hällä kokoaika 160 kieppeillä. Toinen oli aika rauhakseen niin kuin ultrassakin ja hänellä sydänäänet lähinnä 150-155 ja välillä käväisi myös alle sadanviidenkympin.

Kaikki veri- ja pissakokeiden tulokset oli hyvät. Kilpirauhasen vajaatoimintaan olevan lääkityksen tasapainoa seurataan nyt kuukauden välein, sitä heti alussa nostettiin 25mg mutta vielä se oli vähän kiikun kaakun rajamailla arvoissa.


Kuluneella viikolla ei ole oireiden saralla ollut mitään uutta: maha turvottelee, rinnat on todella kipeät ja turvonneet, närästelee satunnaisesti, alaselkä on kipeä ja liitoskipuja ajoittain, naaman iho todella huonossa kunnossa edelleen ja nyt hilseilee jo päänahkakin ja väsymys on yhä ihan järkyttävää.
Mutta olen onnellinen, ettei huonovointisuus ole palannut!

Liikkeitäkin alkoi jo tuntumaan, harvakseltaan vielä, mutta kuitenkin päivittäin. Enemmän tuon riehakkaamman vauvan mylläyksiä tuntuu, mutta rauhallisemmankin kaverin venyttelyjä on jo paristi havaittu. On tämä vaan jännää aikaa ja nyt siitä osaa iloitakin, kun oireet ei ole niin hallitsevia ja kaikkea iloa vieviä. Olen alkanut jo nyt panikoimaan sitä, että raskausaika tulee menemään hurjan nopeesti ja sitten se on ohi enkä välttämättä sitä enään koskaan uudelleen koe.
Heh, kiva lopettaa tämän postauksen kirjoittelu mulle nykyisin niin kovin tuttuun tapaan: pari kyyneltä tirauttaen..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥