2.4.2018

Pääsiäinen ja muita kuulumisia

Nyt on jotenkin keskittynyt tiivisti vaan raskausjuttuihin ja tajusin yhtäkkiä, etten ole mitään muita kuulumisia kirjotellut pitkään aikaan.

Meidän arki on ollut perus töitä, päiväkotia ja hieman sairastelua.
Mulle iski pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kunnon vatsatauti. Mies oli tietysti töissä ja Kevin kotona. Onneksi hän on jo sen verran iso, että osaa aika pitkälti itsekseen toimia, sillä minä itse keikuin jossain tajuttomuuden rajamailla koko päivän. Tauti kesti tasan vuorokauden ja jos se olisi jatkunut pidempään niin olisin varmaan joutunut lähteä sairaalaan nesteytykseen tässä tilassa..
Mies ja Kevin ihmeen kaupalla säästyi tuolta taudilta, vaikka Kevinkin oli kovasti pöntön vieressä kannustamassa :D
Tuo tauti kun oli selätetty, ei mennyt kauaakaan, kun mulle iski hirveä yskä. Se varmaan tarttui Keviniltä, joka oli jo hetken köhinyt. Yskä yksinään jatkui viikon ja nyt on kaveriksi ´´saatu`` nuha...



Kevinillä on nyt ensimmäinen kurssi uimakoulua takana ja hyvin edistyi jo! Nyt vaan kytätään milloin tulee ilmoittautumiset seuraaville kursseille.
Hän oppi uimakoulussa sukeltamaan aarteita pohjasta, liukumaan ihan pienen matkan sekä polskuttamaan uimapötkön kanssa. Ja kovastihan hän tykkää uimisesta ja on kyllä tärkeä taito.


Pojalle on myös ilmeisesti puhjennut ensimmäinen kunnon allergia. Täytyy vielä varata mehiläisestä testit ja sitten jos todella on allerginen, niin vietävä päiväkotiin todistus.
Oli siis saanut raa'asta omenasta kurkkuun kovat kutinat, muttei ollut kuitenkaan onneksi turvonnut. Lisäksi tomaatista on tullut jo pitkään iho-oireita, mutta sitä ei olla mitenkään vältelty, kun oireet tosiaan niin vähäisiä.



Muutama päivä jouduttiin ajelemaan sijaisautollakin, kun omani oli korjauksessa vakuutuksen piikkiin. Tulipahan vihdoin hyötyä siitä, että maksaa kalleinta vakuutusta. Korjaus tuli maksamaan jotain 1500-2000€, mutta itsehän maksoin vain omavastuun 200€ ja mulle toimitettiin korjaamon pihaan valmiiksi sijaisauto korjauksen ajaksi. Ainut vain, että olin autovuokraamon kanssa sopinut, että saman kokoinen auto, kuin mun skoda octavia, mutta pihassa kököttikin tän vuoden Nissan Qashqai. Ensimmäinen reaktio oli, että en todellakaan liiku sillä mihinkään. Siinä autossa istuessani tunsin itseni jopa idiootiksi, kun olin aikani etsinyt virtalukkoa ja lopulta auto antoi ohjeet käynnistämiseen: kytkin alas ja paina nappia. Seuraavaksi etsittiin tovi käsijarrua, kun sekään ei enään ollut vanha kunnon kahva vaan pieni nappi.
Ei siinä, kunhan taas erilaiseen autoon tottui niin olihan sillä ihan mukava ajella: näki hyvin kun oli korkammalla, töyssyt ei tuntunut missään ja oli jotenkin turvallinen olo. Lisäksi parkkeeraus oli naurettavan helppoa kattavien joka suuntaan kuvaavien kameroiden ansiosta (seuraavassa autossani todella tulee olemaan kamerat - joiden aiemmin kuvittelin olevan aivan turhakkeet. Kyllähän sitä ilmankin pärjää hyvin, mutta on ne vaan mukavat!) Iso ongelma kuitenkin oli se, että tuo kyseinen auto ei mahtunut mun omaan parkkihallissa sijaitsevaan parkkiin, joten piti pitää ulkona.
Lisäksi äänentoisto oli ainakin tuossa kyseisessä yksilössä todella huono ja itselle kun se musiikki ajaessa on todella tärkeä ja rentouttava elementti niin vähän kärsin noilla matkoilla.
Myös olin jo lähdössä Kouvolaan junalla, koska tuo Nissan ei kyllä kiihtynyt millään, meidän matka olisi kestänyt ikuisuuden, sekin oli kovin turhauttavaa, kun on tottunut, että ohitus on rivakkaa.
Näissä mun hormoneissa tuli sitten ihan itku, kun sainkin jo keskiviikkona puolenpäivän aikaa viestin, että mun auto on valmis noudettavaksi ja se helpotus, että päästään perjantaina matkaan omalla rakkaalla kärryllä.
Toinen itku tuli, kun näin vasta pestyn autoni korjaamon pihassa. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, kun halailin autoa ja itkin hysteerisenä... :'D Kyllä se tuntui matalalta ja hirveän vikkelältä Nissanin jälkeen!
Palautetta laitoin korjaamolle siitä, että he oli onnistunut korjauksen yhteydessä käräyttämään autosta sulakkeen ja kukaan ei sitten muka ollut huomannut, ettei mun autossa pala mikään sisävaloista..
Onneksi mies osasi etsiä ja korjata tuon vian, koska itsehän olisin sen muuten joutunut ajamaan takaisin korjaamolle että saavat taas korjata.




Hetki sitten ostin myös vihdoin uuden kameran. Mun on pitänyt jo pitkään ostaa uusi, kun vanha Canonini on jo jotain 4-5 vuotta vanha eikä sitä tullut hirveästi käytettyä, kun sitä ei jaksanut ottaa mukaan kun on niin iso.
Ostin nyt sitten tyylikkään ruskean Olympus Penin. Periaatteessa aika saman tasoinen kuin vanha kamerani, mutta huomattavasti pienempi ja kevyempi, joten se kulkee helposti mukana kaikkialle.
Lisäksi siitä saa wi-fillä siirrettyä kuvia helposti ja nopeasti kännykkään, jos haluaa jakaa kuvat vaikka somessa.
Vielä en saa kaikkea hyvää irti kamerasta, kun ei ole ollut aikaa opetella erilaisia asetuksia, mutta tuossa on kyllä tosi hyvä ihan tuo automaattikuvauskin ja siihen on myös helppoja ja nopeita perus kuvansäätöjä.


Tietysti pääsiäisen alla askarreltiin Kevinin kanssa virpomisoksat sekä rairuoho kippo.
Pääisäiseksi lähdettiin Kouvolaan ja Kevin sai sitten virpoa mummille ja pääsiäispäivänä sai etsiä pupun piilottamia suklaamunia.
Käytiin myös Iidan töissä leikkuuttamassa molempia hiukset, multa ihan vaan huonot latvat pois ja Kevinille kunnon siistintä.
Säät oli onneksi nättejä ja Kevin olikin työmiehenä pihalla joka päivä ja minä sain levätä oikein urakalla.











Tämän päivän ajosää takaisin kotiin olikin kaikkea muuta, kuin nätti. Matkaan mahtui kaksi tosi pahaa läheltä piti tilannetta; toinen yllättävän syvän loskakasan takia, jolloin autoa oli todella vaikea saada hallittua ja heittelehdittiin puolelta toiselle. Ja toinen oli urpon aitoilijan takia, joka päätti valoista lähteä kurvaamaan omalta kaikkein oikeinpuolimmaiselta kaistaltaan toiselle puolen vasemmalle kaistalle niin jyrkästi, että minun kääntyessä keskikaistan mukaisesti, hän syöksyi yhtäkkiä poikittain ohitseni. Jos en olisi saanut autoani hidastamaan, olisin ollut hänen takapenkillä, tai ainakin mun auton keula olisi ollut...

Lisäksi olo on edelleen todella kipeä ja mahaa on vihlonut ikävästi ja takaraivossa kolkuttelee vuodelevon pelko.
En tiedä johtuuko kaiken mahdollisen tämän päiväisen pikkukurjan yhteissummasta vai oliko tuo automatka jo yksistään niin kova shokki, mutta tämä ilta mennyt aikalailla itkien.
Nyt lämpöiseen suihkuun ja ajoissa nukkumaan keväisempää huhtikuuta toivoen, huomenna on pakko olla parempi päivä!


2 kommenttia:

  1. Anonyymi4.4.18

    Sulla on kyllä kiva tyyli kirjoittaa. Tykkään tästä miten kirjoitat oikeasti miten asia kuulumisten suhteen on. Eikä nää oo näitä "tässä tämä minun valkoinen IKEA hylly ja tässä tämä chiafennovegaanismoothie resepti teille kaikille"

    Tää blogi on niinku sais kuulla jonkun kaverin kuulumiset.

    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla! :)
      Se on ollut tarkoituskin, että blogi pysyy selkeästi ns. Avoimena päiväkirjana pääosin, eikä muutu massatuotannoksi lavastettuine kuvineen, kirjakielineen ja pintaliito teksteineen :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥