7.5.2018

RV 20-22

Täällä revitään stressiä edelleen asunnon löytymisestä, kun jo kaksi hyvää kämppää mennyt nenän edestä. Alkaa olla vähän toivoton ja turhautunut olo...
Lisäksi alan saada harmaita hiuksia nimistä, joita ei siis tosiaan lapsille ole. Itse haluaisin jo että ne päätetään näin hyvissä ajoin, niin kuin Kevininkin nimi aikanaan oli päätettynä jo tässä kohtaa. Mutta miestä ei asia stressaa lainkaan eikä hän asiaa edes mieti, lisäksi mikään mitä ehdotan - ei käy. Olen jo sanonut, että näistä taitaa tulla joko sossujen sijaishuoltajan nimeämät tyypit tai Irma ja Jorma - eipä tulisi montaa saman nimistä samasta ikäluokasta vastaan... Ärsyttää (varsinkin näissä hormoneissa) kun toinen ottaa kaiken turhankin rennosti eikä ymmärrä, että minä taas näen joka yö painajaisiakin asiasta enkä saa iltaisin unta.
Onneksi kummit sentään on valittuna ja pyydettynä. Molemmille tyypeille on kolme omaa kummia. Ja olen kyllä jo nyt ihan fiiliksissä siitä miten huippu porukka saatiin kasattua, mulla on heihin kaikkiin suuri luotto että tulevat hoitamaan hommansa hyvin ja pysymään muksujen elämässä 💗

Myös lapsivakuutukset on otettuna nyt molemmille, että on voimassa heti kun pienet syntyvät.
Valokuvaus asiatkin on hoidettuna, sillä Kevinin kummi on lupautunut ottamaan masukuvia jossain vaiheessa sekä tulemaan kuvaamaan kaksosten ristiäisiin ja newborn kuvaukset myös varattuna ammattikuvaajan kanssa.
Hankinnatkin hyvällä mallilla, kun enää puuttuu tuplien rintareppu ja rattaat härpäkkeineen.
Eli sinänsä kyllä ihan levollisin mielin voi tässä olla ja odotella.



Tänään oli neuvolakäynti, josta sain raskaustodistuksen kelaa varten ja lähetteen synnytyspelkopolille.
Paino noussut jo 10kg, mutta ei ollut siitä huolissaan niin kuin ei kohdunpohjankorkeudestakaan, joka huitelee kaikkien käyrien yli; 25cm
Hemoglobiini oli romahtanut 107, joten raudan syönti aloitettava, mutta tämä ei kyllä yllättänyt ollenkaan, kun sama homma oli Keviniä odottaessa.
Kuunneltiin sykkeet: 145 ja 155.
Seuraava käynti onkin vasta heinäkuussa rv 30 ja silloin mun oma ihana neuvolatäti on vielä lomalla, joten joudun jollekin toiselle ja sen jälkeen seuraava neuvola olisi vasta taas rv 38, joten sanoi, että no katsellaan millä kokoonpanolla nähdään seuraavaksi :D




Lisäksi mulla oli tänään ylimääräinen lääkäri sairaalalla, koska soittelin viime perjantaina ja kerroin kovasta paineen tunteesta alavatsalla, niin piti käydä tarkistamassa tilanne.
Vastassa olikin mieslääkäri ja mulla meni pasmat ihan sekaisin, kun en ollut ajatellut sen edes olevan vaihtoehto. Hän teki sisätutkimuksen sormin sekä puikkoultralla ja lopuksi vielä vilkaisi ultralla mahan päältä vauvojen vointia.
Ihan oli asianosaava ja loppujenlopuksi käynti ei eronnut alku shokkia lukuun ottamatta mitenkään verrattuna naislääkärillä käynnistä.
Erinäiset vaivat ei onneksi ollut aiheuttanut kohdunkaulalla eikä -suulla mitään mikä viittaisi ennenaikaiseen synnytykseen ja tyypeilläkin oli kaikki oikein hyvin. Olivat tällä kertaa molemmat raivotarjonnassa vierekkäin (paras mahdollinen asetelma ja niin toivon, että pysyisivät niin loppuun asti!!) toisella painoa 502g ja toisella 554g eli reilu kilon verran vauvaa kyydissä nyt 😍
Kuitenkin lääkäri kirjoitti sairaslomaa seuraavaan lääkäriin asti eli 2viikkoa, mun voinnin ja ammatin (lastenhoitaja) takia. Muuten saan onneksi vielä elää ja liikkua ihan normaalisti omaa vointia kuunnellen ja lepäillen.




Oireita nyt siis tosiaan ollut närästys, joka on varsinkin iltaisin ja öisin ihan järkyttävää ja jopa herään siihen ja oksennus käy usein kurkussa. Lisäksi selkä alkoi taas heti oireilla loman jälkeen töihin palattuani, samoin öiset suonenvedot pohkeessa palasi, siihen nyt kokeilen magnesiumia josko loppuisi. Ja uutena vaivana käsien ja jalkojen puutuminen varsinkin öisin, mutta myös päivisin havahdun siihen, että tunto alkaa häviämään ja tuo mainittu paineen tunne alavatsalla - joka helpottaa makuuasennossa.
Sitten tietysti tämä yleinen tukala olo kun joka paikkaa kolottelee, turvottaa ja ei taivu ja maha on tiellä ja kiristää ja väsyttää, kun ei saa öisin nukuttua/heräilee vähän väliä.

Toisaalta hyvä, että tämä raskausaika ei olekaan nyt sitä ihanaa hehkumista, niin ehkä ei sitten tule niin kova ikävä raskaana oloa, vaikka masua varmasti tuleekin ikävä. On kiva kun masukit on jo ihan mukana mun puuhissa; Antti Tuiskun keikalla alkoi ihan hillitön mylläys, samoin lääkärissä kun joku vauva itki, eli selvästi reagoivat koviin ääniin. Myös jonkunlaista rytmiä on heillä havaittavissa milloin nukkuvat ja milloin on potkutteluaika.




4 kommenttia:

  1. Anonyymi7.5.18

    Tää on mahtavaa luettavaa kun pikkusen hormonit paistaa kirjoituksessa.
    Tuo edellinenkin postaus oli niin hyvä. "Ruoka oli mautonta erämaahan jouduttiin ja kaupat oli perseestä :D Tää tyyli on niin Hyvä!

    Tee nimi postaus? Täältä pesee sit hyviä ehdotuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi eikä 😂😂 kiitos illan nauruista, enpä oo ajatellu sitä ite noin :'D

      Hei joo pitää tehä! :)

      Poista
  2. Anonyymi8.5.18

    Joo kyllä on sulla kivaa kun muutaman vuoden päästä palaat lukee et "mikähän fiilis oli kun odotin tuplia" 😂😂 Jäätävän hyvä!

    Nimipostausta odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä oon valittanu omiin muistioihini vielä rankemmin että voin sitte joskus oikein kunnolla palata muistelemaan kuinka "ihanaa" raskaana olo onkaan :D

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥