3.7.2018

Synnytyspelkopoli ja isyydentunnustus

Tänään rv 30+3 ja aamulla oli neuvola, johon miehen piti tulla mukaan, että saatiin isyys tunnustettua ja tehtyä sopimus yhteishuollosta.
Mielestäni todella hyvä tämä uusi systeemi, että nämä pystyy tekemään jo ennen kuin vauva syntyy, niin turvaa senkin, jos äidille sattuisi jotain synnytyksessä niin isällä on kaikki oikeudet heti vaikkei olisi naimisissakaan. Helpottaa myös, kun ei sitten pienen vauvan kanssa tarvi muistaa varailla aikaa lastenvalvojalle ja raahautua koko porukan voimin sinne täyttelemään papereita.

Lisäksi perus pissakokeet, paino, verenpaineet, hemoglobiini ja vauvojen sykkeet. A tytöllä oli 136 ja B pojalla 140 sykkeet ja hoitajan tunnustelun perusteella edelleen A pt ja B rt ja navan seudulla tuntui hyvin jommankumman raajoja. SF-mittaa hän ei jostain syystä ottanut.
Antoi mukaan laput milloin lähteä sairaalaan? ja Ohje sikiön liikkeiden laskemiseksi, vaikka nämä ovat kyllä sellaisia myllääjiä, että ei ole ainakaan vielä mitään tarvetta laskuille.
Sain jo kolmen viikon päähän seuraavan ajan, että pääsen sitten taas juttelemaan oman terveydenhoitajani kanssa, joka nyt oli kesälomalla enkä siksi saanut tuosta käynnistä oikein mitään irti.


Neuvolan jälkeen oli Espoon synnytyssairaalalla sype eli synnytyspelkopoli käynti.
Noistakin käynneistä on kuullut hyvää sekä huonoa, varmaan riippuu aika pitkälle siitä millainen kätilö sattuu kohdalle. Itselläni oli aivan ihana vähän vanhempi kätilö ja käynti oli todella hyvä ja hyödyllinen.

Ensin hän esitteli kaikki tilat ja kertoi mitä tapahtuu missäkin kun saavutaan synnyttämään.
Synnytyssaliin jäätiin sitten istumaan ja juttelemaan. Mielestäni kivasti ajateltu sekin, niin siinä jutellessakin ehti katsella ympärilleen.

Sitten käytiin mun edellinen synnytys vuodelta 2012 läpi, koska se ei mennyt tosiaan ihan nappiin Kotkassa eikä sitä myöskään mun kanssa tähän päivään mennessä missään käsitelty.
Kätilö sitten yritti tavallaan muiden puolesta selittää miksi mahdollisesti on toimittu eri tilanteissa niin kuin toimittiin ja painotti monta kertaa, että suurin virhe on ollut se, ettei mulle ole kerrottu asioista tarpeeksi (lainkaan..), kun kuitenkin pitäisi hoitohenkilökunnan ja synnyttävän äidin tehdä yhteistyötä, on se vähän hankalaa jos äitiä pidetään pimennossa.
Joihinkin asioihin (mm. ammeeseen pakottamiseen) hän tietysti joutui sanomaan, ettei todellakaan osaa yhtään ajatella mikä on ollut idea taustalla, koska kuulostaa todella uskomattomalta pakottaa yhtään mihinkään. Sanoi myös ettei onneksi omalla työpaikallaan ole törmännyt tuollaiseen.
Mutta tosiaan, teki hyvää käydä se kokemus läpi ja kuulla vähän edes yhden ammattilaisen näkemystä ja saada edes jotain mahdollisia selityksiä asioille.
Hän myös kirjasi mun kokemuksia ja toiveita seuraavaa synnytystä ajatellen ylös.
Kirjasi myös sen, että esikoisella oli liian kireä kielijänne, jolle ei jostain syystä tehty mitään ennen kuin 2-vuotiaana yksityisellä, kun osa kirjaimista ei onnistunut tästä syystä. Ja että tuosta syystä imeminen tissiltä ei onnistunut ja tutin ja tuttipullonkin imeminen oli vaikeaa, niin nyt lääkäri osaa tarkemmin näiltäkin asian tarkistaa ja voin kuulemma itsekin siitä jos muistan niin kysyä. Ja heillä tosiaan on kyllä tapana se heti leikata, että juurikin imeminen onnistuisi ja koska vauvalta se on vielä niin helppoa ja nopeaa napsaista.

Kätilö oli sitä mieltä, että mulla on todella hyvät lähtökohdat alatiesynnytykseen, kun olen jo yhden ison vauvan synnyttänyt normaalisti ja nyt tulossa kaksoset, jotka yleensä ovat hieman pienempiä. Kertoi miten kaksosten synnytys etenee ja sain myös milloin vain kysellä tarkemmin ja kertoa omia pelkoja ja sitten ne käytiin läpi.
Jännitti sanoa mitään sektiosta, kun olin kuullut niin paljon muilta, että se on ihan punainen vaate ja alatiesynnytykseen painostetaan todella voimakkaasti. No, mun kokemus oli tässä hyvä.
Kun kerroin, että olen nyt alkanut miettiä myös suunniteltua sektiota, vaikka en aiemmin ole edes harkinnut sitä ja kerroin pohdintojani näiden kahden tavan välillä, niin kätilö sanoi musta tosi ihanasti, että hänestä on ihana kuulla, että yritän ajatella tätä niin kovin vauvojen kannalta, kun niille ilman muuta on aina paras jos saa alateitse syntyä, mutta mun pitää muistaa, että mihinkään mikä rupeaa liikaa ahdistamaan niin ei pidä ruveta ja vaikka päätyisin leikkaukseen niin se ei tee musta yhtään huonompaa äitiä tai ihmistä ❤️ Kyllä siinä rupes itkettämään.



Käytiin sitten myös läpi sitä leikkausta - suunniteltua sekä kiireellistä ja hän kertoi, että kaikissa muissa tilanteissa vauvat saa kyllä heti syliin, paitsi jos joutuu hätä sektioon - jolloin myöskin joudutaan nukuttamaan, mutta sen todennäköisyys on todella pieni.

Sanoi myös, että mulla on tässä vielä hyvin aikaa miettiä näitä vaihtoehtoja ja myös sitten vauvojen tai oikeastaan A-vauvan asento sanelee aika paljon miten edetään. n. rv 36 kuulemma lääkärikäynnillä tehdään synnytystapa arvio, jossa katsotaan missä asennossa tyypit on että mitkä on vaihtoehdot ja silloin sitten saan kertoa mitä itse haluan.
Oma fiilis tällä hetkellä on, että annan ´´vauvojen päättää``, jos he on sieltä hyvissä asennoissa tulossa niin antaa tulla, mutta jos A-vauva on yhä peppu alaspäin niin sitte leikkaus. Jotkut lääkärit suostuu alatiesynnytykseen siinäkin tapauksessa, vaikka A-vauva olisi perätarjonnassa, mutta jotkut eivät. Mulle ihan saman, koska itse en kyllä uskaltaisi siihen lähteä.

Summasummarum. Voin suositella omalla kokemuksella sype käyntiä kaikille, jotka yhtään tuntee tarvetta, sieltä sai uutta näkökulmaa asioihin, luottoa, rohkeutta, lisää hyvää tietoa sekä lohtua, että mikään ratkaisu ei ole väärä.


Postauksen kuvat vauvamasukuvauksista rv 27+3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥